Moni kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta kiireisessä ja monenlaisia ääniä sisältävässä arjessa. 9. -luokkalaiset pohtivat musiikin ja äänten merkitystä arjessaan äikän aineistokirjoitelmissa. Tässä yksi mainioista esseistä:
Melu on haitallista ihmiselle
Porakoneet räyhäävät, ihmiset hölisevät ja mopot kaasuttavat. Kaikkialla on todella meluisaa. Olisiko helpompi elää, jos ihmismielen sisällä vallitsisi hiljaisuus ja rauha?
Tomi Kangasniemi kertoo artikkelissa Hälylle herkkä hakee hiljaisuutta (ESM DIGI, 6.4.2021), että terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen selvityksen mukaan Suomessa noin viidesosa luokittelee itsensä meluherkäksi. En tätä ihmettele. Olen kuullut, että monet ihmiset kärsivät esimerkiksi tietöistä aiheutuvasta metelistä. Itselle vähäinenkin meteli tuottaa vaikeuksia keskittymisen suhteen.
Äänet, jotka minulle ovat kuormittavia ovat esimerkiksi kiljuminen, vauvojen itku, kovaan ääneen puhuminen, kova musiikki ja edellä mainitsemani tietöistä aiheutuva meteli. Toisaalta on olemassa myös mieltä rauhoittavia ääniä, joita itselle on muun muassa erilaiset luontoäänet, rauhallinen musiikki ja hyvät elokuvat. Uskon, että moni ihminen voi samaistua näihin.
Kun ihminen kokee aistiärsytystä, voi mieli helposti muuttua iloisesta ahdistuneeksi. Tämä voi näkyä kanssaihmiselle muun muassa valittamisena. Näin Kangasniemikin on havainnut. Hänen mukaansa melun valittamisesta voi tulla nirppanokkavaikutelma ja normaali-ihmisen on usein vaikea ymmärtää, että kova meteli voi kuormittaa. Esimerkiksi jos luokassa on kova meteli ja itselläni on valmiiksi jo ahdistunut olo, mieli alenee huomattavasti ja tulee paljon stressaantuneemmaksi. Reagoin tähän usein valittamalla ja se rasittaa sitten kanssaihmisiä.
Kangasniemen haastattelema meluntutkija Outi Ampuja ottaa kantaa melusta aiheutuviin terveyshaittoihin sanoen, että jatkuva melulle altistuminen aiheuttaa meille muun muassa stressiä. Samaistun tähänkin. Reagoin meluun siten, että pinnani ovat kireällä ja olen huonolla tuulella. Olen myös silloin stressaantunut. Hiljaisuus puolestaan on ainutlaatuista ja silloin monet ihmiset saavat enemmän asioita aikaan. Kovan metelin jälkeen hiljaisuutta osaa arvostaa enemmän.
Meluherkkyys voi toisinaan kuitenkin olla myös vahvuus. “Esimerkiksi luonnossa on tarjolla aivan mahtava äänimaisema”, kertoo Kangasniemen haastattelema Jaakko Kourula. Meluherkät kuulevat kaikki asiat myös selkeämmin ja helpommin. Tämä on hieno piirre ja uskon, että se tekee elämästä mielenkiintoisempaa. Mummini on meluherkkä ja hän kuulee asiat herkemmin vanhempanakin henkilönä.
Kangasniemen haastattelema Kourula ehdottaa, että meluherkkien elämää voitaisiin helpottaa esimerkiksi siten, että liikenteessä ihmiset käyttäisivät mahdollisimman paljon joukkoliikennettä. Olen asiasta puoliksi samaa mieltä. Mielestäni ihmiset voisivat käyttää enemmän joukkoliikennettä, kun nyt, mutta yksin ajelusta ei tarvitsisi kokonaan luopua. Jollekin esimerkiksi työpaikalle meno voi olla haastavaa mennä julkisilla auton käytön sijaan.
Uskon, että tulevaisuudessa melu- ja erityisherkkiä otetaan enemmän huomioon esimerkiksi ravintoloiden ja kahviloiden suunnittelussa. Niissä kiinnitetään huomiota akustiikkaan ja pyritään olemaan hiljempaa.
Kaipaatko sinä hiljaisuutta koulupäivän keskelle? Keskiviikkoisin yläkoululaisilla on pitkällä välkällä puolenpäivän jälkeen mahdollisuus viettää hiljaista välituntia kuvisluokassa. Luokkaan saa tulla piirtelemään, lueskelemaan, kirjoittelemaan, teelle ja ihan vain nauttimaan omasta rauhasta ja hiljaisuudesta.
Tervetuloa 💙
