Yhteiskoulun pitkäaikainen käsityön lehtori Vesa-Pekka Vilkanen jää eläkkeelle helmikuusta alkaen. Lähemmäs 40 vuotta kestäneen työuran varrelle mahtuu monenlaisia työpäiviä ja kohtaamisia niin oppilaiden kuin kollegoidenkin kanssa. Eläkkeellesiirtymiskahvit juotiin Kallio-Kuninkalassa tiistaina 27.1.2026, ja seuraavana päivänä Vesa sai työkavereiltaan eläkkeellesiirtymislahjoina muun muassa hänen valokuvillaan somistetun t-paidan, herkkukorin ja lahjakortin. Pitkästä urastaan Vesa kertoo alla.
Missä kaikkialla olet työskennellyt ja millaisia töitä olet tehnyt työurasi aikana? Milloin aloitit Yhteiskoululla?
”Kesätöihin kotikyläni sahalle menin 13-vuotiaana ja siellä tuli vietettyä monta kesää erilaisissa tehtävissä. Sen jälkeen tein ajokortin saatuani kesätöitä kattopeltiyrityksessä. Opiskeluaikana kesät kuluivat töissä Narvi Oy:n tehtaalla Rauman Lapin kylässä kiukaiden ja patojen osien valmistuksessa sekä Teollisuuden voiman Eurajoen voimalaitosten laitossiivoojana yhtenä kesänä ja trukkikuskina kahtena kesänä voimalaitosten huoltojaksojen ajan. Valmistuttuani yliopistosta sain heti Helsingin yliopistolta opettajan viransijaisuuden vuodeksi Ratakadulle. Siellä opetin luokanopettajaksi opiskeleville käsityön erikoistumisopintoja. Seuraavaksi sainkin jo viran Järvenpäästä vuonna 1989.”
Miten (käsityön) opettaminen on muuttunut työurasi varrella?
”Käsityön opetuksen perusasiat eivät ole paljoakaan muuttuneet, mutta opettamisen mahdollistavat resurssit ovat. Olen päässyt kaksi kertaa aloittamaan opetuksen uusissa tiloissa. Uusien työtilojen, työkalujen ja laitteistojen seurauksena opetuksesta on tullut mielekkäämpää ja turvallisempaa. Opetus on eniten muuttunut uuden opetussuunnitelman myötä. Käsityöstä tuli yhteinen käsityö, ja sen seurauksena viikoittainen oppilaan käsityön määrä tipahti käytännössä puoleen entisestä ja jopa alle sen. Enää ei voi valita esimerkiksi neljää viikkotuntia "kässää" valinnaiseksi. Hyvänä muutoksena on onneksi tullut mukaan myös uutta tekniikkaa, kuten 3D-mallintamista ja -printtaamista sekä laserleikkurin käyttöä.”
Mikä (käsityön) opettamisessa on ollut parasta?
”Parasta on ollut taitojen ja tietojen opettaminen ja siirtäminen seuraaville sukupolville. Hienoa on myös se, että näkee melkein välittömästi käsillä tekemisen tuoman vaikutuksen oppilaissa. Työssäni olen huomannut, miten oppilaan motoriikka ja taidot kehittyvät vuosien varrella. Yksi parhaista asioista on myös ollut se, että on ollut aina hyvä ilmapiiri ympärillä oppilaiden ja henkilökunnan välillä.”
Mitä muuta työtehtäviisi vuosikymmenten varrella on kuulunut kuin opettamista?
”Olen tehnyt tietotekniikan laitteistojen hankintaa ja ylläpitoa 1990-luvulla. Koulun digitiimissä olen ollut koko urani ajan ja koulun johtotiimissä kolme vuotta. Eri koulujen rakentamisprojekteissa olen ollut mukana käsityön tilojen suunnittelutyöryhmissä. Olen toiminut myös Yhteiskoulun turvallisuusvastaavana vanhan JYKin puolella ja nyt viimeiset vajaat kaksi vuotta turvallisuusyhdyshenkilönä nykyisen Yhteiskoulun Kajo-rakennuksessa.”
Millaisia terveisiä haluat jättää Yhteiskoululla työssä jatkaville ja oppilaille?
”Kiitos teille kaikille upeille oppilaille, opettajille, ohjaajille, siivoojille ja keittiöhenkilökunnalle, joiden kanssa olen saanut tehdä matkaa urani aikana. Pysykää uteliaina ja olkaa kiinnostuneita ympärillä tapahtuvista asioista. Kohdelkaa toisianne lempeästi, arvostavasti ja kohteliaasti. Elämä on valintoja, jotka vievät jokainen omalla painollaan eteenpäin!”
