Suvirannassa syysretkellä

Seitsemäsluokkalaiset kävivät luokanvalvojineen vierailulla Suvirannassa 21.9.2023. Suviranta sijaitsee Tuusulanjärven rannalla ja on Eero ja Saimi Järnefeltin taiteilijakoti, jossa asutaan edelleen.    

Koululta lähdettiin kävelemään kohti Suvirantaa klo 12.30. Perillä Suvirannassa odotti opas, joka kertoi Suvirannasta ja sen puutarhasta.   

  

Suvirannan mieleenpainuvimpia asioita oppilaille olivat puutarhan isot puut, erityisesti yksi tammi. Siihen teki mieli kiivetä. . Pihapiirissä näkyi olevan myös sauna. Seinässä kiemurteli kasvi ja jossain näkyi olevan vaakatasossa oleva ruskea linnunpönttö. Oravan ruokintapaikkana toimii puuveistos, jossa on oravan kuva.  

 

Sisätiloista mieleen jäivät muun muassa ihana hirren tuoksu ja puulattia. Mietittiin, onko talossa hiiriä. Huomio kiinnittyi myös tauluihin ja ikkunoihin. Yhdessä taulussa lintu raateli toista lintua. Yläkerrasta tuntui kuuluvan askelia; talossa asutaan edelleen. Talosta on hieno näkymä järvelle; Tuusulanjärven rantaan on vain muutama metri. Shakkipöydän äärellä on ehkä mukava pelata vihreän takan loimuttaessa lämpöä taloon. Monen mielestä takan reunassa oleva taideteos (kissaksi maalattu kivi) oli pelottava

   

Takaisin koululle Suvirannasta lähdettiin klo 14 aikoihin. Retki kokonaisuudessaan kävelymatkoineen oli kiva ja toi hyvää vaihtelua koulunkäyntiin. Oli vähän tylsää, kun mihinkään Suvirannassa ei saanut koskea, mutta hienon ateljeen, huonekalujen ja puutarhan näkeminen oli mukavaa. Kävellessä kaverin kanssa oli mainiota jutella.  

 

https://www.jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

 

Taiteidenvälinen opetus: satuja erilaisissa rooleissa

7A-luokan oppilaat kirjoittivat äikän tunneilla satuja, joissa minäkertojana on jokin muu kuin ihminen. Ideoita minäkertojiksi saatiin Sinkan näyttelystä, joka käytiin katsomassa elokuussa Keravalla. Kertojiksi saduissa pääsivät mm. kivi ja omena. Alla satu kivestä. Millaisenhan kodin kivi lopulta löysi?

Projektia on tarkoitus jatkaa tekemällä satuihin kuvia tai värityskuvia, laatia niiden pohjalta käsikirjoituksia nukketeatterinäytelmiin ja valmistaa nukketeatterinukkeja. Ehkä myöhemmin lukuvuonna nähtäväksi ja kuultavaksi tulee nukketeatteria koko koululle...

Kivi

Olipa kerran kivi eli siis minä. Kyllä, kuulit oikein, olen kivi ja nyt minä kerron sinulle minun elämästäni. Elämä on aika helppoa, kun on kivi: ei tarvitse tehdä mitään. Välillä joku potkaisee vihaisesti ja joskus jotkut jopa heittävät minut kauas. Olen sileä ja vaaleanharmaan värinen kivi. Minä asun pikkukaupungissa, jossa on paljon värikkäitä taloja ja autoja.

Eräänä päivänä makasin tavalliseen tapaan maassa. Yhtäkkiä näin oravan, joka luuli minua tammenterhoksi. Orava otti minut ja kiipesi korkealle puuhun. Se laittoi minut sen ruokavarastoon. Olin siellä talveen asti, kunnes yhtenä kylmänä päivänä orava otti minut ja yritti syödä minua. Orava kuitenkin tajusi, että olinkin vain kivi ja tiputti minut liikkuvan auton peräkärryyn.

Peräkärry oli täysin tyhjä. Auto, joka kuljetti peräkärryä, oli matkalla jonnekin päin Suomea. Ihmettelin, mihin auto on oikein menossa. Auto pysähtyi ravintolan kohdalle. Ei mennyt kauaakaan, kunnes auto lähti ajamaan taas. Auto ajoi pellon kautta pienen keltaisen mökin pihaan. Peräkärry avattiin ja kun kukaan ei huomannut, ryömin pois peräkärrystä juuri ennen kuin sinne alettiin lastata polttopuita. Ryömin toisten kivien luo ja tutustuin niihin. Nyt olen löytänyt kodin itselleni.

Taiteidenvälinen opetus: syyslehtiä selkokirjoista

Nuorille julkaistaan koko ajan enemmän ja enemmän selkokirjoja. Ne sopivat lukijoille, joille normaalin yleiskielisen suomen lukeminen on vaikeaa, mutta niistä voivat saada lukuelämyksiä kaikenlaiset lukijat. 8A-luokan syksyn lukuprojektissa luettiin ryhmissä viisi erilaista nuorille suunnattua selkokielistä kaunokirjallista teosta ja valmistettiin niistä suulliset kirjaesitelmät muulle luokalle. 

Kirjoja  luettaessa vihkoihin tehtiin muistiinpanoja kirjojen herättämistä ajatuksista, kysymyksistä ja tunteista. Näitä kerättiin syksyn väreissä lehdiksi kirjallisuuspuuhun, jonka 8A-luokan oppilaat suunnittelivat ja maalasivat koulukirjaston luokse.

Projektissa luettiin myös selkokielestä, selkokirjallisuudesta ja kirjallisuuden selkomukauttamisesta kertova tuore tietoartikkeli ja vastattiin sen pohjalta luetunymmärtämiskysymyksiin. Artikkeli kertoi selkomukauttaja Hanna Männikkölahden työstä. Artikkelin myötä opittiin muun muassa, että selkokielistä tekstiä kaipaa jopa 15 prosenttia suomalaisista. Selkokirjat kaipaavat lisää näkyvyyttä, koska selkokirjallisuus voi olla keino herätellä lukuhaluttomien kiinnostusta lukemiseen.