9. -luokkalaiset kirjoittivat lokakuussa aineistokirjoitelmat. Aiheet liittyivät nauramisen eri tapoihin, elämässä tärkeisiin asioihin ja muiden kanssa keskustelemiseen. Tässä yksi kirjoitelma. Kirjoittaja on oppilas 9B-luokalta.
Opin arvostamaan elämää
Riikka Silander kirjoittaa Yhdeksäsluokkalaisten puhekilpailun voittajapuheessaan Miten sinä arvostat elämää? (Paikallislehti Somero 24.5.2019), että pitäisi osata elää hetkessä. Äitini aina sanoo “elä hetkessä”. Mitä tarkoittaa hetkessä eläminen? Onko se elämistä ilman miettimistä huomista tai tulevaa? Minulle hetkessä eläminen ei toimi. Mietin koko ajan tulevaisuutta ja mahdollisuuksia tulevassa. Rupean hyperventiloimaan tulevaisuutta niin paljon, että unohdan kaiken muun. Kun mietin huomista, odotan liikoja siltä. Pitäisi oppia elämään hetkessä ja unohtaa huomisen miettiminen.
Silander ihmettelee ihmisten ymmärrystä elämän arvokkuudesta. Milloin elämä on arvokasta? Minulle elämä on arvokasta, kun olen terve, minulla on katto pään päällä ja minulla on perhe ja kaverit, jotka pitävät huolta minusta. Saan elää hyvässä maassa ja käydä koulua. Minulla on välillä päiviä, jolloin sanon haluavani kuolla, mistä tahansa pienestä tapahtumasta, vaikka minulla on kaikki hyvin. Esimerkiksi jouduin astmatesteihin ja sieltä lähtiessäni sanoin haluavani kuolla, vaikka piti vain puhaltaa viikko astmaputkeen. Pitäisi arvostaa joka päivä elämää ja sitä, että saan olla täällä. Arvostatko sinä elämää?
Silander pohtii ihmisten tarvitsemaa shokkia, jotta arvostaisi elämää. Oletko sinä saanut mullistavan shokin elämässä? Minulla ei ole tullut mullistavaa shokkia elämässä. Kukaan läheisistä ei ole kuollut tai tapahtunut mitään. Paitsi yksi mullistava tapahtuma elämässäni oli, kun vanhempani erosivat ollessani 3-vuotias. En muista mitään ajasta, jolloin vanhempani olisivat olleet yhdessä. Vanhempieni erosta taisin saada aikuisten riitelemisen pelon. Itkin kouluikäisenä, kun äitini ja hänen avomiehensä riitelivät. Siitäkin olen kyllä päässyt yli. Äitini koki mullistavan shokin minun ollessani 5-vuotias. Äitini isä “ukki” kokeili itsemurhaa, josta onneksi selvisi. Olin itse niin pieni enkä tajunnut mitään mitä tapahtui.
Silanderin puheen lopussa on runo. Siinä sanotaan: ”Meillä kaikilla on mörkömme.” Mikä ihmeen mörkö? Onko se läheisen menettämisen pelko? Kuoleman pelko? Vai pelko jostakin muusta? Minun mörköni taitaa olla epäonnistumisen pelko. Jos en onnistu, olen huono ja turha ihminen maapallollamme. Hoen tuota itselleni joka kerta, kun on tulossa mitä tahansa missä pitää onnistua. On se sitten koe tai oma piirustus. Pitäisi oppia hyväksymään epäonnistuminen. Minulla taitaa olla myös kuoleman pelko. Heräsin yhtenä päivän ja rupesin vain ajattelemaan kuolemaa ja kuoleman jälkeistä elämää. Miltä kuolema tuntuu? Minkä ikäisenä kuolen? Kysymyksiä joihin vastausta ei löydy heti.
Silanderin puheen lopussa on runo, joka muistuttaa:” Sinä olet tärkeä ja arvokas.” Pitäisi muistaa tuo lause joka päivä ja kertoa sitä eteenpäin. Kun joku on surullinen itselleen tapahtuneesta, kannattaa hänelle muistuttaa, kuinka tärkeä ja arvokas olet. Kuinka moni rakastaa ja huolehtii sinusta. Muista nuo sanat joka päivä ja jaa sanomaa eteenpäin. Kaikki ovat syntyneet tähän maailmaan tarkoituksella, ja jokaisella on oma tarkoitus tässä yhteiskunnassa. Hyvä minun on tuota sanoa, kun itse en muistuta ketään tai itseäni, mutta yritän joka päivä kehittää sitä. Toivon, että jonain päivänä muistan sanoa itselleni, olet arvokas ja tärkeä.
