8. -luokkalaiset olivat torstaina 9.3.2023 Taidetestaajat-kulttuuriretkellä Helsingin Savoy-teatterissa jazz-konserttia kuuntelemassa. 8B:n ja 8C:n oppilaat kirjoittivat konsertista arvostelut seuraavana päivänä äikän tunnilla. Tässä kolme arvostelua:
Onko UMO Jazz Orchestra kaiken hehkutuksen arvoinen?
Käytiin katsomassa UMO Helsinki Jazz Orchestra:n esittämä jazz show Helsingissä Savoy teatterissa torstaina 9.3.2022. Kokemus oli mielestäni mieltä avaava ja suurenmoinen. Kokonaisuudessaan esitys sai hymyn huulille ja esittäjien energia tarttui hyvin yleisöön. Juontajanamme toimi Juha-Pekka Mikkola, joka hoiti hommansa erinomaisesti. Hän otti hyvin yleisön haltuun ja loi pirteän tunnelman vitseillään, joita hän heitteli juonnon väleihin. Orkesterin Kapellimestarina toimi Ed Partyka, joka otti orkesterin haltuun hyvin ja heidän välillään olevan siteen aisti yleisöön asti. En Tiennyt Jazz musiikista juuri mitään ennen esitystä, mutta sen jälkeen olin rakastunut genreen.
Esityksessä kuulimme esimerkiksi saksofonin, trumpetin, basson ja flyygelin upeat soinnut. Erityisen vaikutuksen minuun teki eteenkin rumpali, joka oli erittäin taidokas ja toi musiikkiin hyvän rytmin sekä tunnelman. Laulajanamme toimi upea Elena Mindru, jonka ääni oli lumoava. Omasta mielestäni Elenan ääni sopi hyvin vanhanaikaiseen Jazz musiikkiin, mutta hieman uudempiin kappaleisiin olisin kaivannut eriä laulajaa. Elena otti siitä huolimatta koko lavan haltuun ja se herätti suurta ihailua. Toisena laulajanamme toimi myös juontajanamme toiminut Juha-Pekka Mikkola, joka yllätti meidät ihanalla äänellään. Mikon ääni sopi erityisesti melankolisiin kappaleisiin, mutta kaikki hänen esittämänsä biisit kuulostivat erinomaisilta. Koko orkesteri osasi välittää tarvittavat tunteet yleisöön, joka oli erittäin miellyttävää katsojasta.
Esityksen lavastus oli hyvin yksinkertainen. Lavan muodosti soittimet ja esiintyjät. Tunnelma luotiin laulajien asuilla ja valaistuksella. Valaistus vaihteli ja liikkui biisin tahdissa sekä värit muuttuivat tunnelman mukaan. Valaistus oli mielestäni yksi syy siihen, miksi kokonaisuus oli niin hieno. Laulajien asuilla luotiin myös tunnelman vaihtoa. Puvustus tiimi oli mielestäni tehnyt hyvää työtä, vaikka olisin kyllä kaivannut näyttävämpiä asuja. Erityisesti huomioni kiinnittyi tunnelmaan, jonka valot toivat sekä esiintyjien onnellisuuteen lavalla.
Konsertissa kuulimme kolme oppilaiden äänestämää kappaletta, joka oli mielestäni loistava idea. Yleisöstä suorastaan huokui onnellisuus, kun oma suosikki kappale oltiin, valittu esitettäväksi. Esityksessä esitettiin myös hieman uudempia ja tunnetumpia kappaleita Umon omana versiona. Tällaisia kappaleita olivat esimerkiksi Beoyncen Crazy in love ja Ed Sheeranin Shape of you. Oma suosikkini oli ehdottomasti ranskankielinen klassikko Night and day. Kaikkiaan esityksen kulku sujui sulavasti ja kappaleet tukivat toisiaan.
Esitys oli mielestäni erittäin hyvä ja kokonaisuus oli selkeästi mietitty loppuun asti ja tarkasti. Juontaja opetti faktoja Jazz musiikista kappaleiden väleissä, joka auttoi seuraamaan mielenkiinnolla loppuun asti. Suosittelisin vierailemaan konsertissa, mikäli olet kiinnostunut Jazz musiikista tai ylipäätään musiikki kiehtoo sinua. Olin hyvin iloinen päästyäni kokemaan orkesterin lumoavat soinnut paikan päältä. Kokemus oli ihana.
Jazz-konsertti tarjosi tasaisen ja nautinnollisen esityksen
Olin Savoy-teatterissa katsomassa Umo Helsinki Jazz Orchestran konserttia. Konsertti oli kokonaisuudessaan ihan hyvä. Jatsi ei ole mielestäni musiikin genreistä paras, mutta orkesterin toteutus paransi kokemusta paljon.
Konsertissa kuulin trumpetteja, pasuunoita, rummut, basso, saksofoneja, koskettimia ja muita soittimia. Mielestäni rytmisoittimet olivat mieleenpainuvimpia konsertista. Soittajat olivat taitavia eikä kukaan tehnyt huomattavaa mokaa soittaessa.
Lavastusta ei ollut kovin paljoa. Juontaja vaihtoi vaatteita silloin tällöin, mutta muuta lavastusta en huomannut. Valaistus pysyi konsertin ajan todella samanlaisena, mutta se oli silti tehokas.
Konsertissa oli muutama eri osa. Ensin juontaja puhui yleisölle hetken ja kertoi konsertista, sitten he alkoivat soittamaan kappaleita, joita äänestettiin aiemmalla viikolla soitettavaksi. Kappaleiden väleissä juontaja kertoi kappaleista ja niiden tekijöistä. Konsertin aikana soitettiin muutamia tunnettuja kappaleita, joita ei äänestetty.
Kappaleiden soidessa taustalla näkyi sen tekijän kuva, sekä hänen nimensä. Minua jäi häiritsemään se, että tekijöiden nimet olivat osittain kuvan päällä, mutta kuva oli liian pieni siihen, että nimi mahtuisi siihen kokonaan, joten nimi jäi repsottamaan oudosti kuvan ulkopuolelle.
Konsertissa oli hyvää se, että siellä soitettiin musiikkia, sain hyvän paikan katsomosta ja se, että konsertti oli ruotsintunnin aikana.
Konsertissa en pitänyt siitä, kuinka ruuhkainen paikka oli ja siitä, miten juontajan soittaessa kitaraa, kitaraa ei kuulunut.
Upea, hauska ja räväkkä jazz-konsertti sopii varmasti genren ystäville
Kävin kouluni kanssa Helsingin Savoy-teatterissa kuuntelemassa ja katsomassa taidetestaajien jazz-konserttia. Konsertin esitti UMO Helsinki Jazz Orchestra ja juontajana toimi Juho-Pekka Mikkola. Konsertissa toimi myös yhteistyössä laulaja Elena Mindru.
Konsertti kesti kokonaisuudessaan puolitoista tuntia ja sen aikana yhtye esitti useita klassisia jazz-kappaleita. Seassa oli myös muiden genrejen tunnettuja kappaleita, jotka soitettiin jazz-tyylillä. Lavalle tuotiin valoa hienoilla väriä vaihtavilla valonheittimillä, jotka osoittivat joidenkin kappaleiden aikana myös kohti katsomoa. Esiintyjät olivat myös pukeutuneena teemaan sopiviin 1920-luvun tyylisiin pukuihin ja hameisiin.
Juontajana toiminut näyttelijä Juho-Pekka Mikkola toimi koomisena roolina ja eläytyi jokaisen eri jazz-lajin teemaan vaihtamalla kappaleiden aikana puvustustaan näyttämön ulkopuolella. Suurimmassa osassa kappaleista oli myös ranskaksi sekä englanniksi laulamassa romanialaissyntyinen Elena Mindru. Yhtyeeseen kuului monia eri soittimia soittavia jäseniä sekä kapellimestari. Kappaleiden välissä käytiin myös lyhyesti läpi eri jazz-genrejä suomeksi ja välillä jopa englantia puhuen.
Konsertti aloitettiin tunnetun Cowboy Bepop-animesarjan alkutunnarilla, jonka jälkeen esiintyjät soittivat klassisia, eri jazz-lajityyppeihin kuuluvia kappaleita. Luvassa oli muun muassa bluesia, funkia ja afrikkalaisen rumpumusiikin sekä amerikkalaisen jazzin yhdistyessä syntynyttä afrokuubalaista jazzia. Konsertin keskivaiheilla soitettiin ennalta yleisöäänestyksellä valittuja jazz-kappaleita, joiden jälkeen vuorossa oli tunnettuja pop-kappaleita, jotka olivat muunnettu jazz-tyylisiksi.
Huomio kiinnittyi katsojana värikkäisiin ja vilkkuviin valoihin, Juho-Pekka Mikkolan eläytyneeseen ja räväkkään juontoon sekä Elena Mindrun kauniiseen ja taitavaan lauluääneen. Soittajat olivat osaavia ja entuudestaan tuntemani kappaleet kuulostivat alkuperäisiltä. Myös tunnetut pop-kappaleet olivat taitavasti käännytetty jazz-tyylisiksi. Kappalevalinnat olivat myös suurimmaksi osaksi erinomaisia ja omaan makuuni sopivia. Positiivista oli myös se, kuinka esittäjät välillä aktivoivat yleisöä kysymällä kysymyksiä sekä kannustamalla taputtamaan ja eläytymään musiikin tahtiin.
Jos jotain negatiivistä kritiikkiä on annettava niin sanoisin, että Ed Sheeranin ja Harry Stylesin kappaleet eivät olleet omaan makuuni edes jazz-tyyliin käännettyinä. Myös kovaääniset trumpetit pistivät välillä hieman ikävästi korvaan, vaikka musiikki olikin kaikin puolin hyvän kuuloista.
Konsertti oli kaikin puolin onnistunut ja hieno, eikä esityksessä ollut paljoakaan kritisoitavaa muutamaa yksityiskohtaa huomioimatta. Suosittelenkin konserttia jokaiselle jazz-musiikista pitävälle ja uskon myös, että konsertti sopii hyvänä lähestymistapana henkilölle, joka ei ole kyseiseen lajityyppiin perehtynyt.
