Yhteiskoulun tämän lukuvuoden MOK- eli monialaisten oppimiskokonaisuuksien teemana on järvenpääläisten rakas kotijärvi Tuusulanjärvi. 7. -luokkalaiset kirjoittivat tammikuussa Tuusulanjärven maisemiin sijoittuvia tarinoita, joita 2. luokkien oppilaat lukivat ja kuvittivat.
JÄÄNMURTUMA
Sukelsin ylöspäin veden alla. Pinnalta kuului jotain. “Shii, shii, shii...” retkiluistelija kiisi järvellä pitkin liu’uin. Kauempana näkyi avanto, johon joku pulahti. En tiedä, miten olin joutunut järven pohjaan. Vaatteet painoivat, enkä päässyt ylöspäin. Koetin ponnistella, mutta se ei auttanut. Lihakset alkoivat kangistua kylmyydestä. En jaksaisi enää kauaa. 
Yhtäkkiä joku hyppäsi veteen. Se oli ystäväni, jonka kanssa olin hetki sitten kävellyt jäällä. Hän oli riisunut takkinsa, ja nosti minut pintaan. Kun nousin pinnalle, minua huimasi. “Mitä ihmettä tapahtui?”, kysyin huohottaen. “Yhtäkkiä jää murtui, ja sinä tipuit veteen.”, vastasi järkyttynyt ystäväni. Minua paleli, ja en voinut ymmärtää miten jää oli murtunut. Jää oli ollut täysin tukeva. Ihmisiä alkoi saapua paikalle.
Kotiin saapuessani olin heittänyt kaikki vaatteet kuivumaan, ja mennyt lämmittelemään. Loppupäivän olin ottanut rennosti ja katsonut televisiota. Myöhemmin uutisissa oli kerrottu tapahtuneesta. Ihmisiä suositeltiin välttämään Tuusulanjärvellä liikkumista. Oli onni, ettei minulle käynyt huonommin.
Talvinen päivä Tuusulanjärvellä
Heräsin aamulla aikaisin ja päätin lähteä retkelle Tuusulanjärven rannalle. Puin päälleni harmaan pehmeän kaulahuivini, punaisen piponi ja muut ulkoiluvaatteeni. Otin oranssin reppuni mukaan eteisestä. Heti kun astuin ovesta ulos, viileä tuuli punastutti poskiani. Lumi narskui ja kimalteli kenkieni alla. Aurinko oli noussut taivaalle piristämään päivääni.
Kävelin järvenrantaa pitkin. Katsoin kauas järvelle, kun linnut lensivät taivaalla, puiden lehdet olivat tippuneet puista pois ja satanut lunta tilalle. Hengittelin rauhassa auringonpaisteessa. Menin istumaan rannalla olevalle penkille. Lumi oli jäätynyt osittain penkkiin kiinni, mutta minulla oli toppahousut niin ei haittaisi, vaikka ne kastuisivat. Otin selästäni minun hienon oranssin reppuni. Olin ottanut juomapullon mukaan, mutta vesi oli jäätynyt jääpalikaksi pulloon kiinni matkan aikana. Se ei hyödyttänyt minua millään tavalla, joten kaivoin repustani puhelimeni. Katsoin internettiä, että olisiko jossain rantapuistossa jotain lämmintä juotavaa, koska oli tosi kylmä päivä. Tuusulanjärven internetsivuilla luki: “Rantapuistossa vain tänään nuorten tekemiä kojuja! He ovat itse suunnitelleet tarjonnat. Vanhemmat mahdollistivat tapahtuman. Nuoret keräävät rahaa omalle jalkapallojoukkueelle.” 
Lähdin etsimään kyseistä paikkaa, joka näkyi vähän yhden kaupan takaa. Aurinko paistoi kirkkaasti silmiin, vaikka pilviä oli kasaantunut taivaalle. Pääsin kojujen luokse. Nuorilla oli iloinen hymy kasvoillaan ja oman joukkueen pelipaidat. Pysähdyin yhden kojun kohdalle, jossa myytiin glögiä, pipareita ja joulutorttuja halpaan hintaan. Katselin hetken mitä ottaisin, mutta myyjä toivotti minulle jo tervetuloa! Kojun ylläpitäjällä oli sinisen värinen pipo ja lapaset. Hänellä oli iloinen hymy kasvoillaan, joten päädyin ostamaan tästä kojusta. “Hei, ottaisin glögiä ja piparin. Oletteko itse koristelleet piparit?”, kysyin. “Kyllä ollaan, eikö ole kivan näköiset?”- Myyjä vastasi. “Todellakin, kiitos paljon näistä!”, sanoin myyjälle. Sain piparin, joka oli koristeltu tontun muotoiseksi. Pipari tontulla oli punaista, valkoista ja mustaa sokerimassaa. Lähdin kävelemään kohti rantaa vielä nauttimaan täydellisestä pakkassäästä.
Istuin samalle penkille missä olin ollut jo aikaisemmin tänään. Nautin joulun mauista, vaikka oli marraskuu, mutta glögistä ja pipareista tuli joulu mieleen. Auringon säteet säteilivät kasvoja kohti. Posket punoittivat niin kuin tomaatti, koska oli todella kylmä, joten päätin lähteä kävelemään kohti kotia. Ennen sitä halusin mennä järven jäälle kävelemään, mutta piti varmistaa internetistä vielä, että jää on tarpeeksi paksua. En löytänyt suoraa vastausta, mutta näin, että ihmisiä käveli ja luisteli keskellä jäätä. Menin itse kokeilemaan rannalle jäällä kävelemistä. Jäällä ei ollut paljon lunta, joten jää oli kirkas, sileä ja puhdas, joten siitä näkyi suoraan jään alle veteen. Minulla ei ollut luistimia mukana ja ilta alkoi hämärtyä.
Yritin vielä kuvata videolle, kun liu`un jäällä polvittain auringonlaskua kohti, koska olin nähnyt TikTokissa vastaavaa. Laitoin puhelimen kameran oranssia reppuani vasten ja aloin kuvaamaan videota. Otin vauhtia ja yritin liukua pitkälle, mutta polvet tärähtivät jäähän ikävästi. Pyörähdin peppu edellä jäähän. Sen jälkeen olin saanut tarpeekseni tästä retkestä. Nousin ylös jäältä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lähdin kävelemään takaisin kotia kohti, koska taivas alkoi pimenemään.
Kävelin Tuusulanjärvellä olevaa Rantatietä pitkin. Taivas oli avonainen, joten kirkkaat tähdet näkyivät loistaen. Täysikuu loisti ihanan valoisasti taivaalla, vaikka oli pimeää. Vieressäni meni autotie, joten autojen valot heijastivat kenkiini ja ulkohousuihini, koska minulla oli heijastavia ulkoiluvaatteita. Autot tööttäilivät toisilleen ja oli paljon liikennettä. Ihan kuin olisi kävellyt Lontoossa tai muissa isoissa kaupungeissa. “Järvenpäässä ei ole koskaan ollut isoja rakennuksia tai pilvenpiirtäjiä”, mietiskelin itsekseen. “Olin haaveillut vielä käydä kiertämässä maapalloa isompana, nähdä hienoja paikkoja ja nauttia elämästä.”, kuiskailin itselleni. Olin niin ajatuksissa, että melkein kävelin kotini ohitse. Kun olin menossa sisälle alkoi satamaan lunta hiljalleen. Huomenna on sitten luminen päivä, mutta vihdoin pääsin kotiin ja retkeni päättyi.
Mies, joka rakasti lunta
On talvinen ja luminen päivä Tuusulanjärvellä, Jorma ja hänen koiransa Klonkku ovat lenkillä jäällä, he asuvat todella lähellä järveä, joten he käyvät järvellä joka päivä. Tänään he menivät nuotiolle paistamaan juusto makkarat. He kävelivät melkein 6km jonka jälkeen kummatkin olivat todella väsyneitä. 
Kun he olivat päässeet takaisin kotiin, Jorma alkoi tehdä ruokaa ja Klonkku nukkui. Jorma alkoi syömään, Klonkku heräsi mutta vaihtoi vain paikkaa ja nukahti uudestaan. Jorma alkoi katsomaan lempisarjaansa ja otti päiväunet. Hän nukkui 1h kello on jo 18.47, eli koiran ruoka-aika. Jorma antoi ruoan Klonkulle ja he lähtivät pienelle lenkille kun kummatkin olivat todella väsyneitä, joten he eivät jaksaneet kävellä niin pitkää mitä yleensä kävelevät. Ulkona satoi lunta, oli kylmää ja pimeää.
Heti kun he olivat päässeet takaisin kotiin, Jorma laittoi saunan päälle ja odotti että se lämpenee. Hän laittoi myös karjalanpiirakoita uuniin iltapalaksi. Hän söi piirakat ja lähti saunaan Klonkku perässään, koska koira tykkää myös käydä saunassa. Saunan jälkeen Jorma peseytyi ja he lähtivät parvekkeelle viilentymään.
Kello oli jo paljon ja Jorma lähti nukkumaan. Klonkku meni hänen perässään omaan petiinsä. Jorma heräsi klo 8.27 ja meni syömään aamupalaa. Klonkku heräsi myös ja sai myös aamupalan. Kun kummatkin olivat syöneet niin he lähtivät aamulenkille.
Jorma liukastui ja loukkasi selkänsä, onneksi hän pystyi kävelemään kotiin. Hän vei Klonkun sisälle ja lähti sairaalaan. Sairaalassa todettiin että selkä sai vähän vain osumaa eikä mitään vakavampaa. Hän lähti kotiin ja yritti venytellä. Jorma raksautti selkänsä ja häntä ei enää sattunut selkään.
Kirjoittajina 7B- ja 7C-luokan oppilaita ja kuvittajina 2. luokkien oppilaita
