Yhteiskoulun tämän lukuvuoden MOK- eli monialaisten oppimiskokonaisuuksien teemana on järvenpääläisten rakas kotijärvi Tuusulanjärvi. 7. -luokkalaiset kirjoittivat tammikuussa Tuusulanjärven maisemiin sijoittuvia tarinoita, joita 2. luokkien oppilaat lukivat ja kuvittivat.
TALVINEN PÄIVÄ TUUSULANJÄRVELLÄ
Oli ensimmäinen päivä vuotta 2022, ja ajattelin aamulla herätessäni lähteä Tuusulanjärvelle kävelylle. Join aamukahvin ja vaihdoin ulkovaatteet. Ystäväni Anne kysyi haluaisinko olla tänään hänen kanssaan, suostuin ja ehdotin kävelyä Tuusulanjärvellä, joka kävi. Lähdin kohti Tuusulanjärveä kävellen.
Tuusulanjärvellä Anne odotti minua ja näin kaksi luistinparia hänen käsissään. Anne tietää, että en pidä luistelemisesta ja olen huono siinä. Hän itse on entinen jääkiekkoilija. Katsoin häntä hieman hämilläni, ja kysyin Annelta hieman säikähtyneenä, “Miksi sinulla on luistimet kädessäsi Anne?”. “Tänään me luistellaan!” Anne vastasi. Anne oli ajatellut opettaa minua luistelemaan, enkä pitänyt ideasta yhtään. Mietin hetken ideaa ja hokaisin “Joo, se me tehdään!”. Älysin, että kerran me elämme ja minä haluan oppia luistelemaan, ja mennä epämukavuusalueelleni. Anne oli iloinen asenteestani ja edotti, että menisimme jo nyt järvenjäälle opettelemaan. Tottakai suostuin ja mietin “Mitä tässä viivytellään?”
Puoli tuntia myöhemmin olimme täydessä vauhdissa jäällä. Eka lauseeni jäälle astuessani :“Äähh, tiesin olevani edelleen ihan surkea tässä!” . Kaaduin melkein heti jäälle mennessäni, joka oli odotettavissa. En luovuttanut, vaan jatkoin epäonnistumisista huolimatta. Nyt kumminkin luistelu alkoi jo sujua osittain. En kaatuillut, kuin harvoin ja nautin luistelusta. Luistelimme vielä hetken, koska se oli ihanaa.
Aikaa olikin yhtäkkiä vierähtänyt monta tuntia, ja kello lähenteli ilta kuutta. Nälkä oli suuri, jonka vuoksi päätimme mennä Vapianoon pizzalle. Söimme lempiravintolassamme lempiruokaamme, onko parempaa!? Söimme koko pizzat ja kylläisinä ajattelimme vielä käydä järvellä katsomassa auringonlaskun.
Järvelle saavuttuamme kiljaisimme yhtä aikaa, ja katsoimme toisiimme. Taivaalla meni tähdenlento! Laitoimme silmämme kiinni ja toivoimme kummatkin jotain ihanaa. Kirjaimellisesti hetki on täydellinen, taivaalla on kauniita oranssin ja pinkin sävyjä ja takanani on kaunis päivä. Näimme tähdenlennon, vietimme ihanan päivän Tuusulanjärvellä, Vietin aikaa minulle tärkeän ihmisen kanssa. Ja ai niin opin myös luistelemaan!
Palasin kotiin, tein iltatoimet, ja menin nukkumaan muistoja rikkaampana.
Talvinen päivä Tuusulanjärvellä
Oli kaunis talvi päivä. Sofia heräsi herätykseensä ja lähti aamupalalle. Sofia söi aamupalaksi ruisleipää, jonka päällä oli voita juustoa ja kurkkua, leivän kanssa hän otti lasillisen appelsiinimehua. Aamupalan jälkeen Sofia lähti kohti Tuusulanjärveä, jossa näkisi ystävänsä.
Ulkona satoi lunta, pakkasta oli –17, Tuusulanjärvi oli ohuen jään peitossa. Sofia käveli lumisella tiellä kohti rantaa, jossa odotti Sofian ystävä Sanna. Sofia tuli rantaan ja näki Sannan seisomassa ja katsomassa järvelle.
“Hei!” Sofia huusi. Sanna kääntyi ympäri ja näki Sofian juoksemassa häntä kohti. Sanna lähti kävelemään Sofiaa kohti.
“Miten loma on mennyt?” Sanna kysyi.
“Ihan hyvin”, Sofia vastasi.
Tytöt lähtivät kohti laituria, koska heillä oli ajatuksena mennä avantoon uimaan. Heillä oli mukana matka sauna, jossa voisivat uimisen jälkeen lämmitellä. Tytöt valmistautuivat uimista varten, he laittoivat matkateltan pystyyn ja laittoivat sen lämpiämään.
Sauna oli nyt lämmin, tytöt olivat, jo vaihtanee uimapuvut. Sanna meni ensimmäisenä portaita pitkin avantoon. Portaat olivat liukkaat. Sanna kävi nopeasti pulahtamassa jää kylmässä vedessä. Sanna nousi nopeasti vedestä ja Sofia antoi hänelle pyyhkeen. Sanna otti pyyhkeen ja laittoi sen hänen ympärilleen. Nyt oli Sofian vuoro käydä vedessä. Sofia antoi pyyhkeensä Sannalle ja meni portaille. Sofia alkoi mennä portaita alaspäin kohti vettä. Sofia kävi nopeasti vedessä ja nousi vedestä. Sofia otti pyyhkeensä ja lähti Sannan kanssa kävelemään kohti retkisaunaa.
Kun tytöt olivat saunoneet, he pakkasivat auton ja lähtivät ostamaan kahvia, jonka jälkeen he tulisivat takaisin järvelle istumaan ja katsomaan auringonlaskua kahvin kanssa.
“Mistä haetaan kahvit?” Sanna kysyi.
“Jostain kivasta kahvilasta”, Sofia sanoi.
Sanna nyökkäsi päätään ja meni autoon, Sofia meni kuskin penkille ja alkoi ajamaan. Sofia ja Sanna puhuivat koko matkan, kuuntelivat musiikkia ja nauroivat, kunnes pääsivät kahvilaan. Sanna tilasi kinuski kahvin, jonka päällä oli kermavaahtoa, kinuski kastiketta ja vaahtokarkkeja. Sofia taas otti normi kahvin, jonka päällä oli kermavaahtoa ja vaahtokarkkeja.
Sanna ja Sofia tulivat takaisin rannalle, he etsivät itselleen puhtaan penkin, jossa he voisivat istua ja katsella maisemia kahvin kera. Tytöt löysivät puhtaan penkin, jolle menivät istumaan.
“Ihanan kaunista”, Sanna totesi samalla katsoessaan auringon laskua.
Tytöt saivat juotua kahvinsa loppuun ja päättivät lähteä ottamaan kuvia järvestä ja itsestään.
“Mene tuonne!” Sofia sanoi Sannalle ja osoitti puuta, jonka takaa paistoi ilta aurinko. Sanna nyökkäsi ja meni puun viereen. Sofia otti pari kuvaa Sannasta ja pyysi häntä tulemaan katsomaan niitä.
“Tuo on hyvä!” Sanna sanoi innoissaan.
“Voitko ottaa kuvan, kun seison auringon edessä?” Sofia kysyi.
Sanna nyökkäsi ja otti Sofian puhelimen. Sofia meni auringon eteen ja poseerasi, kun Sanna otti kuvaa. Sofia tuli Sannan luokse ja otti puhelimensa.
“Kiitos” Sofia sanoi.
Sofia ja Sanna olivat jo, niin väsyneitä, että päättivät lähteä kotia kohti. Sofian ajatuksena oli viedä Sanna kotiin, koska Sanna oli tullut kävellen ja hänen kotinsa oli pitkä matka. Sofia ja Sanna menivät autoon ja lähtivät kohti Sannan kotia.
Tytöt pääsivät Sannan kodin parkki paikalle. Tytöt nousivat autosta ja halasivat vielä. Sanna lähti sisälle kotiinsa ja Sofia lähti ajamaan kotiaan kohti. Matkalla Sofia kuunteli musiikkia, koko matkan.
Sofia pääsi kotiinsa ja meni sisään. Sofia päätti vielä tehdä itselleen iltapalaa. Sofia teki itselleen leivän, jonka välissä oli vain juustoa ja voita, hän myös otti lasillisen mehua ja meni sohvalle syömään.
Sofia sai syötyä ja lähti kohti makuu huonetta. Sofia hyppäsi sängylleen, jossa oli uudet puhtaat lakanat. Sofia meni nukkumaan ajatusten kanssa.
“Tämä oli täydellinen päivä”, Sofia ajatte itsekseen. Vihdoin Sofia nukahti Iloisena ja tyytyväisenä.
Kirjoittajina 7B- ja 7C-luokan oppilaita ja kuvittajina 2. luokkien oppilaita
