Yhteiskoulun tämän lukuvuoden MOK- eli monialaisten oppimiskokonaisuuksien teemana on järvenpääläisten rakas kotijärvi Tuusulanjärvi. 7. -luokkalaiset kirjoittivat tammikuussa Tuusulanjärven maisemiin sijoittuvia tarinoita, joita 2. luokkien oppilaat lukivat ja kuvittivat.
TALVINEN PÄIVÄ TUUSULANJÄRVELLÄ
Oli hiljainen aamu. Lähdin kävelemään Tuusulanjärvelle, aamu kuuden aikaan. Pakkanen pisteli naamaan ja kiinnitin huomiota kahteen oravaan, jotka jahtasivat toisiaan tammenrungossa. Mietin, mitäköhän noiden pienten otusten päässä liikkuu.
Lähdin kävelemään järvenjäälle, ja kuulin kuinka lumennarina kuului kenkieni alla. Järvellä oli muutama hiihtäjä, jotka kiersivät järven hiihtoreittiä ympäri. Kävelin ja kuuntelin talvisia ääniä. Kuulin kuinka linnut lauloivat vuorotellen parvissa puiden latvoissa. Se kuulosti kauniilta ja rauhoitti mieltä.
Olin kävellyt jo jonkin aikaa jäällä ja nälkä tuntui jo vatsassa. Nousin jäältä pois pienelle hiekkatielle, joka oli tosin lumen peitossa. Kävelin parimetriä ja löysin puiden alta penkin. Penkki oli lumen peitossa, joten kädelläni otin lunta pois ja siirsin sen maahan. Lumen alta paljastui ruskean värinen penkki. Istahdin penkille ja kaivoin evääni vihreästä repustani.
Pakkanen tuntui ikävästi käsissä, kun söin aamulla tekemääni kurkkuvoileipää. Katselin, kun läheisessä puistossa leikki lapsia. Lapset laskivat mäkeä, leikkivät hippaa ja keinuivat keinuissa. Kiinnitin paljon huomiota lasten poskiin, jotka olivat paloauton punaisen väriset. Olin jonkin aikaa heitä katsellut, kunnes leipää meni väärään kurkkuun. Aloin yskiä ja kaadoin termospullosta pahvimukiini lämmintä kaakaota. Kaakaon juominen tosiaan auttoi, koska leivänpalanen ei enää tuntunut kurkussa, vaan olin saanut nielaistua palan.
Ruokatauon jälkeen katselin hetken Tuusulanjärven -Facebook sivua. Huomasi kuvan, joka oli laitettu tänään aamulla kuuden jälkeen. Kuvassa luki isolla tekstillä: “Tuusulanjärvellä tänään koko päivän grillattua makkaraa.” Mahani ei ollut aivan täynnä, joten päätin lähteä etsimään tämän kyseisen kojun, jolla makkaraa myytiin. Kävelin noin satametriä ja löysin kyseisen kojun. Kojussa oli nuorehko mies, ehkä parikymppinen. Hänellä oli hassun näköinen oranssi pipo ja värikkäät lapaset. Miehen kasvoilla oli kirkas hymy, joka piristi heti mieltä.
Saavuin kojun luokse ja ostin mieheltä yhden grillatun makkaran. Makkara maksoi 1,50. Istuin lähellä olevaan pöytään, jossa istui nuori tyttö koiransa kanssa. Koiran turkki oli luminen ja nenä oli vaaleanruskea. Tyttö päästi koiran luokseni ja silitin tämän märkää turkkia. Juttelin tytön kanssa hetken aikaa koirasta. Tyttö oli todella mukava ja hänen kanssaan oli kiva jutella.
Kysyin tytöltä: “Voisinko antaa koirallenne palasen makkarasta?”
Tyttö vastasi myöntävästi.
Kun olin antanut makkaran nousin penkistäni ylös ja sanoin tytölle ja koiralle heipat. Jatkoin kävelemistä lumisella tiellä ja lähdin takaisin jäälle. Kävelin jäällä jokin aikaa. Kuuntelin auton ääniä ja linnun laulua.
Kävelin pienen saaren taakse kunnes näin jotain outoa. Huomasin kauempana maassa makaavan naisen, joka piteli oikeata jalkaansa. Nainen oli hiihtämässä ja varmaankin loukannut jalkansa. Kävelin naisen luokse ja kysyin häneltä onko kaikki hyvin.
Nainen vastasi: “Loukkasin jalkani ja nyt siihen sattuu. Voisitko auttaa minua?”
Sanoin naiselle: “Tottakai voin. Haluatko, että soitan apua?”
Nainen nyökkäsi ja soitin 112 –numeroon. Juttelin puhelimessa nuoren miehen kanssa ja kerroin tilanteesta. Sanoin puhelimessa olevalle miehelle, että nilkka on väärässä asennossa, joten se voisi olla murtunut. Mies käski laittaa lunta nilkan päälle ja odottamaan apua.
Juttelin naisen kanssa ja kysyin häneltä hänen nimeänsä. Hän sanoi, että nimensä on Hanna. Puhuimme niitä näitä, jotta Hanna ei keskittyisi nilkka kipuunsa. Lähdin kävelemään rantaan päin, jotta voin ohjastaa ensihoitajat Hannan luokse. Ohjastin ensihoitajat Hannan luokse ja ensihoitajat alkoivat auttamaan Hannaa. ensihoitajat sanoivat minulle, että voin jatkaa matkaani, he kyllä saavat hoidettua Hannan. Ensihoitajat olivat hieman kylmiä, eikä heistä tullut mukava olo. Sanoin Hannalle heipat ja lähdin jatkamaan lenkkiäni.
Kaivoin vihreästä repustani kuulokkeeni ja aloin kuuntelemaan lempi musiikki –soittolistaani. Kävelin pienen lenkin, mikä oli jäälle tehty. Kävelin matkan noin tunnissa ja matkalla näin paljon lapsiperheitä, hiihtäjiä ja koiran ulkoiluttajia. Tapasin myös matkalla vanhan koulukaverini, Riikan. Riikalla oli päällään musta pipo ja punainen takki. Hänen hymynsä oli aina yhtä kirkas. Juttelimme hänen kanssaan kaikesta, töistämme ja muusta elämästä. Riikka oli todella mukava ja oli ihanaa nähdä vanhakaveri pitkästä aikaa. Tiemme erosi ja halasimme Riikan kanssa ja sovimme, että näemme pian uudestaan.
Kävelin vielä loppu matkan yksinäni takaisin autolleni. Ulkona ei ollut enää niin kylmä kuin aamulla. Matkalla tuli jano, joten kaivoin jälleen kerran vihreästä repustani juomapullon. Minun tuurillani vesi oli tietenkin jäätynyt, enkä voinut sitä juoda. Laitoin vesipullon takaisin reppuuni ja jatkoin matkaani janoisena.
Kun saavuin takaisin rantaan, oivalsin, että voin käydä ostamassa juotavaa kojusta, josta aiemmin päivällä olin ostanut makkaraa. Kävelin kojulle ja myyjänä oli sama parikymppinen mies. Ostin mieheltä yhden vesipullon, joka ei ollut onneksi jäätynyt. Päätin ostaa vielä yhden korvapuustin, koska se tuoksui todella hyvältä. Ihmisiä oli kerääntynyt rantapuistoon paljon nauttimaan ihanasta talvisesta päivästä. Söin korvapuustin ja join hieman ostamastani vesipullosta, jonka jälkeen laitoin vesipullon reppuuni. Olin aika väsynyt, vaikka kello oli vasta 13.06. päätin että nyt on aika lähteä pois.
Lenkin jälkeen lähdin vielä käymään Prismassa. Ulkona oli niin kylmä, että kun menin kaupan sisään hiki alkoi valoa selkää pitkin, koska oli niin paljon vaatetta päällä. Ostin päivän ruuat ja tottakai kaikkea alennus –tuotteita. Heräteostokset ovat varmasti suurin paheeni! maksoin ostokseni, jonka jälkeen lähdin punaiselle autolleni, jonka päältä kaikki lumi oli sulanut parkkihallissa ollessa. Auton käynnistämisen jälkeen lähdin ajamaan kotiin päin.Päivä oli ollut todella mukava, vaikka ulkona oli kylmä ja ambulanssikin piti soittaa. Tuusulanjärvi on kyllä kaunis paikka, etenkin talvisin. Päätin, että tulen pian käymään Tuusulanjärvellä uudestaan ja voisin ottaa ystäviäni mukaan, jotka Tuusulanjärvellä ei ole ikinä käynyt.
Talvinen päivä Tuusulanjärvellä
Olin hiihtämässä Tuusulan järvellä iltahämärässä tarkoituksena olisi ollut, että ottaisin kuvia uudella Canonin kamerallani kaupungin valoista, jotka näkyivät kauas horisonttiin. Kun olin valinnut hyvän kuvanottopaikan, niin kaivoin kamerani repusta ja aloin ottamaan kuvia kauniista valosäteestä
Kun olin ottanut kuvat ja laittanut kameran reppuuni, niin kuulin jotain outoa jatkuvaa ääntä. Se ääni tuli railoista, jotka liikkuivat keskenään edestakaisin. Se ääni oli niin kivan kuuloista, että pysähdyin kahdeksi minuutiksi vain kuunteleman sitä ihanaa luonnonääntä. 
Tulin kotiin ja se ääni oli minun päässäni vieläkin. Minä tein ruokaa itselleni ja keitin kahvin. Tänään minä söin lohikeittoa ja vaaleaa leipää sen kanssa. Tein iltatoimet ja kun menin sänkyyn, niin taivaalla näkyi jotain aivan odottamatonta nimittäin revontulia. Minä ryntäsin hakemaan kamerani, joka oli eteisessä. Avasin etuoven ja otin kuvia hienoista vihreistä aalloista, jotka vaeltelivat ympäri taivasta. Kun kuvat olivat otettu, niin menin sänkyyn nukkumaan. Minä heräsin aamulla hyvän unen jälkeen, jossa minä ratsastin revontulella ja taustalla kuului sitä samaa jäärailojen huminaa. Olipa kyllä päivä kerrakseen.
Kirjoittajina 7B- ja 7C-luokan oppilaita ja kuvittajina 2. luokkien oppilaita
