Hammasmonsteri ja muita urbaanistooreja Tuusulanjärveltä

Se näyttää tavalliselta ja viattomalta järveltä, mutta sen syvyyksissä voi olla mitä vaan...9B:n oppilaat kirjoittivat Tuusulanjärven maisemiin sijoittuvia urbaanistooreja. Tässä niistä muutama! Vieläkö nämä luettuasi uskaltaudut järveen uimaan tai kalalle...?

HAMMASMONSTERI

Kaverini kerran kertoi minulle, että hänen serkun äidin mummon perhe ei koskaan saanut uida Tuusulanjärvessä. Minä kysyin häneltä monta kertaa miksi, mutta hän ei koskaan vastannut kysymykseen. Ennen kuin eräänä päivänä hän lopulta päätti kertoa meille.

Hän kertoi meille, että keskellä järven pohjaa oli pieniä hirviöitä, joita kutsutaan "Hammasmontereiksi”. Aika monet sanoivat, että he ovat nähneet niitä mutta heillä ei koskaan ollut todisteita, joten monet eivät uskoneet niihin. Hän kertoi meille, että ne olivat yhtä pieniä kuin nyrkki, mutta niillä oli valtavat terävät hampaat, jotka voivat purra helposti jonkun jaloista. En tietenkään uskonut häntä ennen kuin hän näytti arven jalassa.

Hän kertoi minulle, että kun hänen serkun äidin mummo oli kymmenen vuotta vanha, hän ja hänen isänsä menivät uimaan tuolle järvelle, koska oli isänpäivä ja mummo halusi viettää enemmän aikaa kahdestaan isänsä kanssa. Sää oli loistava, mutta hän näki tummien pilvien lähestyvän, mikä tarkoitti, että alkaa satamaan. Kun he saapuivat järvelle, mummo antoi isälleen kultaisen kellon lahjaksi. Sitten hän hyppäsi veteen, ja silloin hän tunsi jotain terävää jalkojensa alla aina, kun hän osui pohjaan. Hän ei ajatellut sitä paljon ennen kuin tunsi voimakkaan pureman nilkassaan. Purema oli jättänyt vihreän limaisen mönjän. Hänen isänsä oli tietysti siellä pelastamassa hänet, mutta kuka tietää, mitä olisi voinut tapahtua, jos hän ei olisi ollut.

Tuusulanjärven jäämies

Eräänä kesäyönä kaksi ystävää meni yö uinnille Tuusulanjärvelle. He risuituivat normaalisti rannassa, ja pulahtivat veteen. Vesi oli ihan normaalin lämpöistä rannan läheisyydessä, mutta jo parin metrin syvyydessä, alkoi vesi hieman viilentyä. Eikä se loppunut siihen, vaan pian vesi vain kylmeni kylmenemistään sentti sentiltä. Siitä huolimatta jatkoivat he uimista aina vain syvemmälle. Päästyään kauas rannasta, oli vesi jo niin kylmää, etteivät he enää kyenneet edes liikkumaan. Kun he yrittivät kääntyä takaisinpäin, jatkoi veden virtaus kuitenkin heidän kauemmas vetämistään. Pian ystävykset olivat jo keskellä järveä.

Järven keskeltä vesi alkoi kerääntyä poispäin, kohti rantaa ja pian he jo seisoivat järven savisella pohjalla. Järven pohjalla heidän seuranaan seisoi jäämies. Jäämies, joka oli kärttyinen ja halusi syödä ystävykset, jotka olivat häirinneet hänen kesäuniaan. Näistä kahdesta ystävästä ei ole kuultu tämän jälkeen mitään.

Vedenkeitin lämmittää avannon

Kaverini äiti oli kertonut äidilleni hauskan tapahtuman kaveristani. Kylmänä jouluaatto aamuna kaverini lähti vuokratulle mökilleen Tuusulan järven rannalle. Mökille päästyään hän purki laukkunsa ja alkoi tekemään itselleen teetä. Hän lämmitti veden vedenkeittimessä ja lopuksi lisäsi teepussin. Teetä juodessaan hän kävi laittamassa saunan päälle ja varmistamassa avannon olevan kunnossa. Kaverini joi teensä loppuun ja lähti lämpimään saunaan. Kun hän oli lämmitellyt tarpeeksi kauan, hän puki päälleen uimapukunsa ja lähti virkistäytymään avantoon.

Avannossa veteen koskiessaan kaverini tunsi veden olevan liian kylmää ja mietti millä tavalla hän saisi veden lämpiämään. Hetken kuluttua hän muisti tehneensä aiemmin teetä vedenkeittimellä, missä keitin lämmitti veden. Ja ajatteli sen toimivan myös avantoon.

Hän ryntäsi kylmissään sisälle keittämään lisää vettä ja heitti ne avantoon. Koskiessaan uudelleen veden pintaa se tuntui lämpimämmältä, joten hän sai loistavan idean hypätä suoraan veteen. Hypättyään veteen hän koki jääkylmän veden ihollaan ja tajusi kuinka tyhmä hän oli ollut.

Hän ei ollut muistanut sekoittaa vettä ennen hyppäämistään.

Tuusulanjärvessä mustekaloja!

Järvenpäässä liikkuu huhu, että Tuusulan järvessä olisi mustekaloja. Tiistaina 3.4.2019 nuori nainen oli uimassa Tuusulanjärvessä ja huomasi pohjassa jotain outoa ja läpinäkyvää. Hän meni katsomaan, mitä pohjassa oikein oli ja sukelsi. Nainen huomasi, että pohjassa olikin mustekala.

Nainen sinkoutui nopeasti pinnalle, kiljaisi ja ui salaman nopeasti rannalle. Paikalliset ihmettelivät, mikä naisella oli hätänä ja menivät kysymään oliko hänellä kaikki hyvin. Nainen oli peloissaan ja kertoi muille, mitä hän oli nähnyt. Paikalliset järkyttyivät ja kertoivat tästä Tuusulanjärven omistajalle.

Tuusulanjärven omistaja Järvenpään Rantapuisto Oy halusi vielä varmistaa, onko naisen näky totta ja hän pyysi, että sukeltajat tarkistaisivat tilanteen. Sukeltajat vahvistivat naisen näyn ja Rantapuisto Oy:n oli suljettava Tuusulanjärvi kokonaan. Tälläkin hetkellä Tuusulanjärvi on suljettuna ja mustekalat saavat olla siellä vapaasti. Nyt on tullut ilmi, että Tuusulanjärven mustekaloja käytetään Järvenpään Huilissa ruokana.

Tuusulanjärven kalastaja

Tuusulanjärven rannalla pienessä mökissä asui kalastaja ja hänen vaimonsa. Kalastaja viihtyi omissa oloissaan, mutta oli harmiton. Kalastajan vaimo taas oli hyvin ulospäinsuuntautunut, ja kaikki lähialueen asukkaat pitivät hänestä.

Kalastajan vaimo oli sosiaalisempi kuin kalastaja, joten hän hoiti kalojen myymisen torilla. Hän oli sopinut ison kaupan, ja matka asiakkaan luo ja takaisin kestäisi koko viikonlopun. Kalastaja jäi siksi aikaa yksin kotiin jatkamaan kalastusta. Sinä lauantaina kalastaja valmisti itselleen illallista itse kalastamastaan kalasta, kuten jokaisena muunakin päivänä.

Kun kalastajan vaimo palasi kotiin, hän huomasi kalastajan käytöksessä jotain outoa. Ensin kalastaja ei vaikuttanut innostuneelta ison kaupan onnistumisesta tai vaimon paluusta. Päivä päivältä kalastaja muuttui kylmemmäksi, ja hän alkoi saada raivokohtauksia. Tilanne kärjistyi nopeasti.

Viikon kuluttua vaimon reissusta julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin Tuusulanjärvestä löytyneen uusi etanalaji. Etana on parasiitti, joka elää kaloissa. Etanan vaikutusta ihmiseen ei vielä tiedetty, mutta Tuusulanjärvestä pyydettyä kalaa kiellettiin syömästä.

Vaimoa ei näkynyt naapurustossa muutamaan päivään. Vaimolla oli tapana käydä naapureiden luona juttelemassa usein, joten huhut alkoivat kiertää nopeasti. Pian kalastaja lakkasi toimittamasta kaloja asiakkailleen. Ihmiset tekivät lopulliset johtopäätöksensä, kun Tuusulanjärven ympäristössä ilmaantui ensimmäiset katoamistapaukset.

Joka ilta samaan aikaan kalastaja lähtee ulos mökistään. Hän on unohtanut miten kalastaa, mutta kiertelee onki kädessään ympäri Tuusulanjärveä. Kukaan ei tiennyt, että kalassa ollut etana oli ottanut kalastajan kehon valtaansa.

Tuusulanjärven kummitteleva kaunotar

Eräänä päivänä muuan mies lähti poikansa kanssa Tuusulanjärvelle kalaan. He vuokrasivat soutuveneen rannasta ja lähtivät soutamaan kohti järven keskiosaa. Miehen soutaessa he rupattelivat poikansa kanssa heidän saalistavoitteestaan. Kun he tulivat perille järven keskiosaan, he ottivat onget esille, heittivät koukut veteen ja alkoivat odottaa kalojen saapumista. Aikaa kului hieman ja poika tunsi nykäisyn ongessaan. Hän nosti siiman ylös tarkistaakseen, oliko kala napannut. Koukussa oli kuitenkin kalan sijaan kiiltävä kultainen kaulakoru. Poika näytti saalistaan hämillään isälleen. Samassa hänen isänsä tunsi nykäisyn omassa ongessaan. Isä nosti siimansa ylös tarkistaakseen, oliko kala napannut hänen onkeensa. Hänen koukussaan oli puolestaan kaunis käsikoru, joka oli valmistettu helmistä. Isä näytti pojalleen korua. He katsoivat toistensa saaliita hämillään ja päättivät yhdessä jatkaa kalastusta.

Aikaa kului hieman ja samassa isä sekä poika tunsivat kumpikin nykäyksen ongissaan. He nostivat siimansa yhtä aikaa ylös ja näkivät luurangon nousevan ilmaan. He säikähtivät ja luuranko tippui takaisin veteen samalla kaataen heidän veneensä. Isä ja poika tipahtivat veteen. Pojan ollessa vielä pinnan alla hän tunsi käden tarttuvan hänen nilkkaansa. Poika riuhtaisi jalkansa hädissään irti, nousi pintaan ja huusi: “Ui henkesi edestä, täällä kummittelee!” Isä ja poika lähtivät uimaan kohti rantaa niin kovaa kuin he vain pääsivät. Kun he viimein pääsivät rannalle, isä katsoi järvelle. Hän näki kauniin naishahmon nousseen kaukana pinnalle. Nainen kääntyi ja sukelsi takaisin järven syvyyksiin. Hänen kaunis punainen pyrstönsä vilahti pinnalla ja samassa isä pyörtyi järkytyksestä.