keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Valtakunnallisia kirjoitelmia huumorista koulussa

9. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden valtakunnallisessa kirjoittamistaitojen kokeessa kirjoitettiin aineistopohjaiset kirjoitelmat. Tämänvuotisina aineistoina oli huumoria käsittelevät kolumnit, joista toiseen oli määrä kirjoittaa vastine. Jokaisen 9. luokan parhaimmistoon kuuluvan vastineen kirjoittajalle lahjoitettiin palkintona Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortti. Äikänopet ja Järvenpään Suomalaisen Kirjakaupan henkilökunta onnittelevat palkinnon saajia ja kiittävät kaikkia yhdeksäsluokkalaisia reippaasta ja usean oppilaan kohdalla menestyksekkäästä osallistumisesta valtakunnalliseen kokeeseen! Tässä kolmen palkitun kirjoittajan vastine:

Huumori edistää oppimista 

Paula Niitynlaidan kolumnissa “Opetus on vakava asia” (Iltapäiväsanomat 1.10.2023) hän esittää väitteen, jonka perustein huumori kuuluu koulun käyntiin vain rajoitetuin kriteerein. Niitynlaidan mukaan oppilaat voivat oppia paremmin, jos huumori jää vähemmälle ja opetus pidetään tiukkana ja tehokkaana. Itse ajattelen, että huumori on pikemminkin tehokeino lasten ja nuorten oppimiseen. Liian tiukka ja tehokas oppiminen voi ottaa lapsilta pois sen oppimisenilon, joka kuuluu jokaiselle. Jos lapsi tai nuori ei saa tilaa nauraa ja olla iloinen koulussa voi se jäädä vähäiselle muissakin ympäristöissä. Koulun pitäisi olla tila oppimisella ja kasvamiselle. Tässä tilanteessa se myös tarkoittaa sitä, että oppilas on oikeutettu oppimaan sosiaalisia taitoja, kuten nauramaan yhdessä muiden kanssa.  

Niitynlaita sanoo kolumnissaan, että huumori voi häiritä vakavaa keskittymistä ja oppimista sekä vaikeuttaa opetussuunnitelman seuraamista. On totta, että liika huumori voi vaikeuttaa niiden oppilaiden keskittymistä, jotka valmiiksi jo kamppailevat keskittymisen kanssa. Koen kuitenkin itse, että sopivassa määrin huumori voi auttaa herättämään mielenkiintoa oppimiseen. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että keskittyminen ainakin omalla kohdallani parantuu huimasti, kun oppimiseen liitetään huumoria ja jotain, joka saa mielenkiinnon heräämään aiheeseen. Jos opetus on liian vakavaa, ei mielenkiinto säily ja syntyy riski, jossa oppilailla ei ole jaksamista tulla kouluun huonon ilmapiirin vuoksi. Keskittyminen, oppiminen ja opetussuunnitelman seuraaminen ei häiriinny, jos opettajalla säilyy ammattitaito ja hän osaa vetää rajat oppilaille huumorin lomassa. 

Niitynlaidan mukaan opettajan ja oppilaan roolit voivat heikentyä liian huumorin seurauksena. Hän sanoo “Huumori voi heikentää opettajan ammatillista uskottavuutta.” Mielestäni huumori luo arvostusta opettajaa kohtaan. Olen kuullut monien oppilaiden käyvän keskustelua opettajista, jotka käyttävät huumoria tehokeinona. Keskustelusta käy usein ilmi se, että näiden opettajien tunneilla oppiminen on kivaa ja helppoa sekä oppilailla on arvostusta näitä opettajia kohtaan. Tämä näkyy myös konkreettisesti esimerkiksi koearvosanoissa ja päättöarvosanoissa. Uskon huumorin olevan keino, jolla opettajat pystyvät näyttämään oppilaille, että heidän ei tarvitse olla vastakkain. Oppiminen voi olla kivaa ja sen ei tarvitse olla pakotettua. Opettajan kuuluu opettaa oppilaille oppimiseniloa siinä missä kaikkea muutakin. Jos huumori pysyy ammattitaidollisena en näe siinä mitään pahaa.  

Hän esitti myös ongelman, joka tuo esille vaaran jonkun loukkaantumisesta huumorin takia. “Se, mikä saa toisen nauramaan, saattaa loukata toista,” Niitynlaita kirjoittaa. Aina vitsaillessa on se vaara, että joku osallinen loukkaantuu. Tässä tilanteessa on siis tärkeää muistaa se, ettei huumorin ideana ole nauraa kellekään vaan nauraa yhdessä. Vitsit eivät saa kohdistua kehenkään yksilönä. Niiden ideana on luoda keveyttä ilmapiiriin sekä oppimiseen. 

Kokonaisuudessaan ajattelen siis, että koulu on paikka huumorille. On tärkeää muistaa huumorin rajat, mutta vielä tärkeämpää on tiedostaa huumorin vaikutus oppimiseen. Olen samaa mieltä Niitynlaidan kanssa siitä, että oppiminen tulee ottaa tosissaan ja rajat täytyy osata vetää. En kuitenkaan näe ongelmaa oppimisen ja huumorin sekoittamisessa ja luulen, että se on hyvä keino parantaa oppilaiden keskittymistä sekä oppimista. 

Huumori on hyväksi koulussa ja sen ulkopuolella

Samuli Hirvaskanto kertoo kolumnissaan Nauru kuuluu kouluun (Iltapäivälehti 30.9.2023), oman mielipiteensä siitä, miten nauru kuuluu koulun arkeen. Hirvaskanto kertoo olevansa sitä mieltä, että vaikka koulumaailma on vakavaa ja kurinalaista, voi koulussa hyödyntää huumoria monissa asioissa positiivisesti apuna. Itse olen sitä mieltä, että koulumaailman kuuluu olla osittain vakavaa ja tiukkaa, mutta sen ei kuulu olla inhottava paikka oppia ja toimia. Kuitenkin on myös hyvä, että koulumaailma on kurinalainen, sillä ilman sääntöjä ei koulusta päästyä lapset osaa elää hyvien tapojen mukaista elämää.

Huumori, naurattaminen ja nauraminen kuuluuvat kouluun ja ne voivat toimia tukena kunnolliseen elämään oppimisessa vakavuuden ja kurinalaisuuden lisänä. Oppitunneilla ja välitunneilla, kun opettajat osaavat vitsailla ja ottaa myös rennosti oppilaiden kanssa saavat oppilaatkin kuvan, että opettajat pyrkivät hyvään. Opettajien tiukka kurinpito ja ainainen vakavuus voi viestiä oppilaille, ettei opettajat välitä oppilaista persoonina, vaan oppilaita käsitellään kuin robotteja. Oikeissa tilanteissa opettajien ja oppilaiden yhteinen huumori luo oppilaiden ja opettajien välistä suhdetta ja viestii oppilaille, että opettajat kohtelevat heitä yksilöinä.

Hirvaskannon mielestä huumorilla saa apua myös vaikeiden tilanteiden tullesa eteen, sekä stressaavista tilanteista selviämiseen. Itse olen samaa mieltä asiasta ja toivon, että kaikki näkisivät huumorin keinona selvitä vakavista hetkistä. Jokaisella on joskus vaikeita aikoja elämässä, eikä kukaan selviä ilman yhtäkään vastoinkäymistä elämän matkan läpi. Joskus elämässä myös tulee eteen niin suuria esteitä, ettei haluaisi uskoa niiden olevan totta. Tämänlaisen tilanteen tullessa eteen on oltava keinoja joiden avulla pääsee etenemään.

Hetkinä jolloin valtavan suuri este tulee nenän eteen olisi hyvä, että osaisi käyttää huumoria keinona selvitä. Esimerkiksi koulumaailman haasteet ovat usein haasteita, jotka pystyy jakamaan muiden kanssa. Kun keksii keinon päästä niistä haasteista huumorin avulla yli yhdessä, on silloin elämän taakka, sekä koulusta koituva taakka hieman keyempi kantaa.

Hirvaskannon mielestä koulusta tulee helpompi matka kulkea, kun koulumaailmaan lisätään huumoria. Se on mielestäni täysin totta, ei elämän kuulu olla vain vakavaa. Pitää osata nauraa itselleen, heittäytyä vitsiin mukaan ja muuttaa vakavat asiat huumorin kautta helpommin käsiteltäviksi. Elämä on sellainen, jonkalaiseksi ihminen itse sen tekee. Jokainen kohtaa vastoinkäymisiä ja se ei ole oma syy, mutta omalla vastuulla on se, miten päättää selvitä. Tämä pätee myös kouluun ja koulumaailman haasteisiin. Kun osaa käyttää huumoria haasteista selviämiseen, niistä selviää helpommin.

Hirvaskanto kuvaa hyvin kaikkea, mihin huumori auttaa. Huumori ei sovi jokaiseen tilanteeseen, mutta monissa tilanteissa oikein käytettynä huumori tuo vain hyvää. Huumorin käyttö negatiivisesti tai kiusaamista varten pitäisi saada loppumaan. Kaikki huumorin hyöty pitäisi ottaa irti käyttäen huumoria hyviin tarkoituksiin muiden asioiden tukena. Hirvaskanto tiivistää mielestäni hienosti: "Kaiken kaikkiaan huumori on voimakas työkalu opetuksessa, joka voi tehdä oppimisesta mielenkiintoisempaa, auttaa luomaan rentoja ilmapiirejä, kehittää luovuutta ja sosiaalisia taitoja, sekä auttaa oppilaita käsittelemään stressiä." Huumori on hyväksi elämässä ja koulumaailmassa, kun siitä ottaa hyödyn irti.

Huumori lujittaa koulunkäyntiä!

Paula Niitynlaita kirjoittaa kolumnissaan "Opetus on vakava asia" (Iltapäivälehti 10/2023), että huumoriin tulisi suhtautua koulumaailmassa maltilla ja että sen paikka koulumaailmassa on kyseenalainen. Niitynlaitan mukaan liiallinen huumorin käyttö "voi häiritä oppimista ja vakavaa keskittymistä". Hänen mukaansa koulussa tulisi ennen kaikkea keskittyä opiskeluun.

Itse pidän tätä näkökulmaa jokseenkin outona. Mielestäni huumori on oiva tapa saada oppilas olemaan aktiivisena mukana opiskelussa. Rento ja huumorintajuinen ympäristö saa oppilaan kiinnostumaan herkemmin aiheesta ja siihen tarttuminen on silloin helpompaa. "Liiallinen huumori saattaa viedä huomion pois oppimistehtävistä ja opettajan esittämistä tärkeistä tiedoista ja taidoista." Näin väittää Niitynlaita. On totta, että opetuksen aiheessa on pysyttävä mutta asianmukainen ja tunnelmaa keventävä huumori on ennen kaikkea positiivinen ominaisuus opetuksessa.

Opettajien ja oppilaiden välinen huumori on myös se, joka tuo heitä yhteen. Koulumaailmassa nimenomaisesti se huumorintajuinen opettaja on oppilaiden suosiossa, kun taas kuivan ja tylyn opettajan opetuskin jää oppilaan mielenkiinnon ulkopuolelle. Huomioni kiinnittyi kolumnissa Niitynlaitan väitteeseen: "Liiallinen huumori voi antaa vaikutelman siitä, että opettaja ei ota tehtäväänsä vakavasti", ja että tällainen opettaja voisi menettää luotettavuutensa oppilaiden silmissä. Jossakin ääritapauksessa tämä voi ehkä olla totta mutta oman kokemukseni mukaan huumorintajuinen ja toki myös kuria ylläpitävä opettaja on se, joka saa oppilaan kunnioituksen.

Kolumnissaan Niitynlaita on kirjoittanut, että huumori voi vaikeuttaa opetussuunnitelmassa pysymistä ja että sen takia opetettavat asiat jäisivät tunnilla vähemmälle huomiolle. Mielestäni tämä mielipide oli hyvin erikoinen koska nämä kaksi asiaa, huumori ja opetus, eivät mielestäni aja toisiaan alas vaan pikemminkin kävelevät käsi kädessä. On outoa olettaa, että huumorinkäyttö koulussa olisi opetukselle tai oppimiselle turmiollista.

Niitynlaita väittää myös, että huumori voisi "hämärtää opettajan ja oppilaan rooleja". Hänen mukaansa huumori voisi haitata opettajan auktoriteettiä. Omasta kokemuksestani sanoisin kuitenkin, että tämä ei ole totta ja että huumorintajuinen opettaja nimenomaan luo oppilaalle herkemmin auktoriteetintajua. Auktoriteetti on koulussa ehdottoman tärkeä asia ja mielestäni huumori on erinomainen tapa lujittaa sitä.

Paula Niitynlaitan väitteistä huolimatta pidän kuitenkin itse huumoria tärkeänä osana koulua. Huumorin avulla opiskelu on mielekästä ja se keventää tunnelmaa sekä kannustaa oppimaan. Ei ole ihmiselle luontaista elää ilman huumorintajua.


Kirjoittajat ovat luokilta 9A, 9B ja 9C. Kuvituksena on 9B-luokan piirtämiä inflaatiohirviöitä. Tehtävä oli vakava osa 9. -luokkalaisten viimeistä yhteiskuntaopin koetta.

Taiteidenvälinen opetus: Ruokaa!-näyttely 8.10.-8.11.2024

Ruokaan liittyy monenlaisia muistoja. Ruokaa tarjotaan tärkeissä tilaisuuksissa, lohdutukseksi ja kun on aihetta juhlaan.  Ruokaa ja elämää...