VAUHTIa taideretkellä

Kasiluokkalaiset kävivät torstaina 11.11.2021 Helsingissä katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Vauhti -esityksen. Esityksen aikana päästiin niin suurkaupungin vilinään kuin salaperäisille sivukujillekin. Vauhdikasta matkaa tehtiin mm. fillareilla, rullaluistimilla, tasapainoskoottereilla ja rattikelkalla ja esityksen ainaka päästiin nauttimaan ilma-akrobatiasta, nuorallatanssista ja jongleerauksesta - elävää musiikkia unohtamatta. Kuultiin myös yleisön antaman aiheen mukaan improvisoitu biisi vihaisesta koirasta, joka ajoi panssarivaunulla. 

Esityksen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa sirkustaiteilija Anselmi paljasti, että hänen autotallissaan on Manki eikä pv:tä. Meille selvisi myös, miksi pyöräilijän kaksipyöräinen pyörä ei pysynyt pystyssä (vastaus: koska se oli too tired). 

Kiva reissu - ensi kertaa varten laitetaan mietintämyssyyn, miten saataisiin karaokelaitteet bussiin!

Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka tarjoaa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen 1–2 vierailua lukuvuodessa korkealaatuisen taiteen pariin. Toiminta tavoittaa vuosittain yli 65 000 henkeä kaikista Suomen kunnista. Vierailujen määrä ja kohteet vaihtelevat lukuvuosittain.

Toiminnan ydintavoitteena on tarjota nuorille taide-elämyksiä ja työkaluja muodostaa kokemuksestaan perusteltu mielipide.

https://taidetestaajat.fi/

Mun viikko sarjiksena

 7C:n oppilaat kirjasivat ylös tapahtumia elämästään yhden marraskuisen viikon varrelta. Sitten koko viikko tai joku viikon varrella tapahtuneista jutuista kuvattiin sarjakuvana. 

7C:n oppilaat

Vihreä lippu liehumaan!

Järvenpään Yhteiskoulu on liittynyt osaksi Vihreä lippu -kestävän kehityksen ohjelmaa syksyllä 2021. Vihreä lippu on Suomen suurin kestävän kehityksen ohjelma ja kansainvälinen ympäristömerkki päiväkodeille, kouluille, oppilaitoksille ja vapaa-ajan toimijoille. Ohjelman osallistujille myönnetään Vihreä lippu -sertifikaatti osoitukseksi toiminnan jatkuvasta kehittämisestä kestävämmäksi. Tämän sertifikaatin saavuttaminen on yksi koulun lähitulevaisuuden ympäristötavoitteista. Sertifikaatin saavuttamiseksi koulussa toimii oppilaista ja ohjaavista opettajista koostuva Vihreä lippu -raati, joka huolehtii toiminnan periaatteiden toteutumisesta.

Vihreä lippu innostaa lapset ja nuoret oppimaan kestävän tulevaisuuden tiedot ja taidot tekojen kautta. Lapset ja nuoret kehittävät toimintayksikkönsä arkea kestävämmäksi teema kerrallaan yhdessä opettajien ja kasvattajien kanssa. Samalla pohditaan ympäristöongelmien ratkaisuja, ja omat sekä yhteiset vaikutusmahdollisuudet havainnollistuvat. Konkreettinen toiminta innostaa kestävään elämään.

Vihreän lipun toimintamalli ohjaa ympäristöasioiden pitkäjänteiseen ja yhteisölliseen kehittämiseen sekä kestävän kehityksen mukaisten arvojen ja asenteiden sisäistämiseen. Myös me-henki kasvaa, kun toimintayksikkömme väki muuttaa yhdessä arjen käytäntöjä kestävämmiksi. Ympäristökuorman pienetessä jätehuollossa, veden- ja energiankulutuksessa sekä hankinnoissa energiankulutus ja sen kustannukset voivat pienentyä.

Vihreälle lipulle valitaan toimintakausien alkaessa teema. Koulumme raati on valinnut tämän toimintakauden teemaksi Jätteiden vähentämisen teeman. Teeman ympärille ja ympäristöteemoihin liittyen raati järjestää kuusi ympäristötempausta. Tempaukset ovat monimuotoisia ja vielä suunnittelilla ja ne toteutetaan yhdessä ohjaavien aikuisten kanssa. Toiminta polkaistaan käytiin raadille järjestettävästä ryhmäytymisaamupäivästä 12.11.2021. Päivän aikana järjestäydytään ja suunnitellaan tulevaa toimintaa sekä ruokaillaan kestävien valintojen pohjalta läheisessä Hesburgerissa.

Lue lisää: www.vihrealippu.fi

 

Luku- ja kirjoituskilpailussa palkittu tarina 3/3

Syyslukukauden koko koulun luku- ja kirjoituskilpailussa tehtävänä oli lukea romaani ja kirjoittaa sille jatko-osa. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Järvenpään Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. Kilpailun kolmen voittajatekstin kirjoittajat ovat oppilaat luokilta 7A, 7B ja 7C. Voittajat saavat palkinnoksi Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortit. Onnea voittajille ja kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Tässä yksi voittajateksteistä:

Hiiri lähtee uudelle seikkailulle ja löytää uuden ystävän, joka on hirvi. Hiiri ja hirvi lähtevät matkaamaan pitkin aavikkoa etsimään aarretta, jota kaikki ovat etsineet jo monia vuosia. He kävelevät pitkin aavikkoja, vuoria, metsiä ja rantoja. He yöpyvät monissa paikoissa ja törmäävät moniin outoihin asioihin. Lopulta käy odottamaton asia, joka saattaa yllättää. 

Hiiri kävelee metsätietä pitkin ja kuulee oudon äänen hänen takaansa. Hän näkee vain vilauksen ja outo asia on jo kadonnut metsään. Hiiri jatkaa kävelemistä rauhallisesti, mutta outo asia menee uudelleen hiiren edestä metsään. Hiiri lähti asian perään, koska hän halusi tietää mikä se on. Hän näkee edessään ison oudon asian, joka liikkuu. Outo asia kääntyy ja hiiri säikähtää. Sitten hiiri huomaakin, että se on vain hirvi, joka oli säikähtänyt jotain. Hiiri menee hirven luokse. He lähtevät kävelemään yhdessä tietä pitkin.  

Hirvi oli sanonut, että hän oli nähnyt jonkin pelottavan asian, mutta ei tiennyt mikä se on. Lopulta hiiri ja hirvi oli päässyt hiiren kotiin ja hiiri keitti teetä hirvelle. Hirvi oli myös sanonut, että hän oli kuullut joltakin, että joku oli löytänyt aarteen, jota kukaan ei ole ennen löytänyt, mutta se oli kadonnut häneltä. He päättivät yhdessä, että menevät etsimään aarretta. He pakkasivat mukaan ruokaa, lämmikkeitä ja köyttä, koska he suuntasivat vuorille päin ja joutuvat kiipeämään sinne. Hetken ajan kuluttua he lähtevät matkaamaan aavikkoa pitkin, jotta he pääsisivät rannikolle. He kävelevät monta tuntia, mutta sitten aurinko alkaa jo laskea.  

He pystyttävät teltat ja sytyttävät nuotion, jossa he paistavat vaahtokarkkeja. He juttelevat ja syövät vaahtokarkkeja. Lopulta heitä alkaa väsyttämään, joten he menevät nukkumaan. Pitkän yön jälkeen he alkavat pakkaamaan tavaroitaan ja lähtevät taas matkaan rannikkoja päin. Todella pitkän kävelymatkan jälkeen, he näkevät jo vettä. He innostuvat ja lähtevät juoksemaan vettä päin ja hyppäävät uimaan. Heillä on tosi hauskaa, mutta sitten he kuulevat pamahduksen. Tulee pitkä hiljaisuus ja sitten kuuluu uusi pamahdus. 

He lähtevät katsomaan mistä se kuului ja näkevät ihmisiä, jotka juhlivat. Hiiri ja hirvi lähtevät takaisin tavaroilleen, koska heitä ei kiinnostanut ihmiset. He jatkavat taas lepotauon jälkeen matkaansa pitkin rantoja. He alkavat jo pitkän matkan päästä nähdä kaukana olevat vuoret, joiden yli heidän pitäisi kiivetä. He huokaavat ja lähtevät kävelemään reippaasti kohti vuoria, jotta he olisivat vuorien luona iltaan mennessä. 

Aamulla hyvien yöunien jälkeen he heräävät iloisena, mutta peloissaan, koska heillä on edessä iso vuori kiivettävänä. Heti kun he ovat syöneet, he alkavat pakkaamaan tavaroitaan ja lähtevät vuoren juurelle. Hiiri yllättyy, kun näkee portaat, jotka on rakennettu pitkin vuoren rinnettä. He alkavat kiipeämään pitkin portaita ripeästi. Monen minuutin kuluttua he ovat vuoren huipulla ja näkevät jotain ihmeellistä. He näkevät monia kymmeniä hevosia niityllä, vuoren toisella puolella. He näkevät viidakon niityn takana, jossa aarre on nähty viimeksi. Hiiri ja Hirvi innostuvat, koska he ovat matkanneet monta päivää ja yötä ja ovat viimeinkin siellä missä pitäisi. 

He alkavat laskemaan liukumäkeä, joka on laitettu vuoren toiselle puolelle vuorea. Hevoset näkevät heidät ja lähtevät kauemmaksi Hirveä, koska hän on niin iso. Hirvi kävelee hiljaa hiiri selässään hevosten ohi ja katsoo hevosia. Hetken ajan kuluttua he ovat viidakon ja niityn rajalla. He katsovat toisiaan ja hyppäävät ojan yli, joka rajaa viidakon ja niityn. Hevoset tuijottavat vieläkin Heitä ja jatkavat sitten syömistä. Viidakko on pimeä ja kostea, mutta he jatkavat matkaansa. Siellä kuuluu outoja ääniä, jotka epäilyttävät Hiirtä. Hiiri katsoo hirveä ja hyppää hirven selkään, koska häntä väsyttää, joten hän ei jaksa kävellä. Pienen kävelymatkan päästä, he näkevät jonkin ison rakennuksen, joka on sammaleen peitossa. Hirvi kävelee lähemmäs rakennusta ja huomaa, että se on temppeli. He kävelevät hiiren kanssa sisälle. 

Temppelissä on pilkkopimeää, joten he sytyttävät lyhdyn, joka löytyi temppelin seinältä. Temppelissä on portaat, jota he alkavat kiipeämään ylös. Siellä on monia huoneita, mutta ne ovat pieniä, eikä niissä ole mitään. He jatkavat kiipeämistä ja pian he ovatkin jo temppelin ylimmässä kerroksessa. Siellä on pitkä käytävä, jota pitkin he alkavat kävellä. Käytävän päässä näkyy valoa. He katsovat toisiaan ja kävelevät varovasti eteenpäin. He lähestyvät valoa ja ovat huoneessa. Huoneessa on toinen pienempi huone, jossa on ovi, joka on lukossa. He katsovat ympärilleen eivätkä he näe mitään erikoista. Hirvi alkaa tutkia tavaroitaan ja löytää avaimen. Hän yrittää avata oven sillä, mutta se ei toiminut. Sitten hiiri huomaa seinässä kohdan, jossa on luukku. 

                      Hiiri avaa sen ja löytää avaimen. Hän antaa sen hirvelle, koska ei itse ylettyisi lukkoon. Huoneessa on arkku. He avaavat sen samalla avaimella millä he avasivat ovenkin. Arkusta löytyy paljon kultakolikoita ja niiden kaikkien alta he löytävät pienemmän arkun, jossa on kirja, joka on kultainen.He ottavat sen käteen ja avaavat sen. Se on tyhjää, mutta todella arvokas, joten he ottavat sen ja lähtevät takaisin kotiin. He kiipeävät vuoren yli, kulkevat pitkin rantoja, aavikkoa ja metsiä. Monen yön ja päivän jälkeen he ovat vihdoin kotikylässään.  

                      Hiiri ja Hirvi menevät Hiiren kotiin ja purkavat tavaransa. He ottavat kultaisenkirjan ja lähtevät viemään sitä museoon. Hirvi käärii sen vilttiin, jotta kukaan ei näe sitä ja he lähtevät suuntaamaan museota kohti. Museon luona he katsovat toisiaan ja kävelevät sisään. He ojentavat kirjan museon omistajalle ja saavat siitä palkkioksi paljon rahaa ja tammenterhoja, koska ne olivat todella arvokkaita heidän kylässään. Kun he lähtivät museosta, he päättivät, että menevät syömään. Hirvi halusi mennä syömään heinäpastaa, mutta hiiri halusi syödä pähkinäsalaattia. He päättivät yhdessä, että he menisivät kauppaan ostamaan aineksia, jotta he voisivat tehdä molempia. Kauppa on vain pienen kävelymatkan päässä museolta, joten heillä ei mene kuin pari minuuttia.  

                       Kaupasta he ostivat pähkinöitä, salaattia, kurkkua, tomaattia, heinää ja pastaa. He ostivat myös vähän leipää ja suklaata. Ostosten ostamisen jälkeen he lähtivät kävelemään hiiren kotiin ja matkalla he näkivät heidän ystävän, jota he eivät ole nähnyt pitkään aikaan. Hän on lintu. Hirvi keksi, että lintukin voisi tulla syömään. He kävelivät yhdessä hiirelle ja alkoivat kokkaamaan. Heillä oli todella hauskaa ja hirvi ja hiiri kertoivat linnulle heidän matkastaan. 

Jatko-osan inspiraationa ollut romaani: Kai Meyer: Jäinen valtakunta (alkuteos Risingshadow), Otava 2010

Kevätlukukauden luku- ja kirjoituskampanja on luokan yhteinen. Tästä tulee tarkemmat ohjeet tammikuussa. Järvenpään Suomalaisen Kirjakaupan kautta kolmelle oppilaalle on jälleen luvassa lahjakortti :)

Luku- ja kirjoituskilpailussa palkittu tarina 2/3

Syyslukukauden koko koulun luku- ja kirjoituskilpailussa tehtävänä oli lukea romaani ja kirjoittaa sille jatko-osa. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Järvenpään Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. Kilpailun kolmen voittajatekstin kirjoittajat ovat oppilaat luokilta 7A, 7B ja 7C. Voittajat saavat palkinnoksi Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortit. Onnea voittajille ja kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Tässä yksi voittajateksteistä:

Sigrid havahtuu unesta. Vauva makaa rauhassa hengittäen hänen vierellään. Sillä on turkoosi potkupuku, jonka Sigrid osti eilen kauppakeskuksesta. Se oli pehmeä ja tuoksui vauvalta. Sigrid kurottaa kätensä silittääkseen lapsen vatsaa. Se on lämpöinen ja pehmeä. Auringon ensimmäiset säteet leikittelevät pienen pojan kasvoilla, joita ei vielä viisitoista kuukautta sitten ollut.

Sigrid nousee varoen, ettei herättäisi vauvaa. Hän kävelee keittiöön. Jääkaapista löytyy kolme banaania ja puoliksi syöty voileipä. Sigrid ottaa yhden banaanin ja laittaa sen siniseen muovikulhoon. Hän ottaa lipastosta haarukan ja soseuttaa banaanin sillä. Hän laittaa soseen takaisin jääkaappiin, kun kuulee vauvan itkua.

“Shhh, shhh, shhh”, Sigrid hyssyttelee vauvaa pidellen tätä sylissään. Vauva katselee Sigridiä tummansinisillä silmillään. Se on vielä niin viaton, Sigrid ajattelee. Ei ole tehnyt pahaa kärpäsellekään. Ja kuitenkin lapsi joutuu joskus kohtaamaan maailman vääryyksiä. Vauva hapuili pienillä käsillään Sigridin hiusten latvoja. Sigrid laskee vauvan valkoiseen syöttötuoliin, jonka hän on juuri saanut. Lapsi katsoo häntä nälkäisenä.

“Odotahan nyt hetki”, Sigrid sanoo lempeästi. Hän ottaa banaanisoseen jääkaapista ja ottaa lipastosta muovilusikan. Hän istahtaa jakkaralle syöttötuolin viereen ja ottaa lusikalla sosetta. Vauva avaa kiltisti suunsa Sigridin antaessa sille sosetta. Kun kulho oli melkein tyhjä, puhelin soi. Sigrid laski kulhon pöydälle. Hän otti lapsen syliinsä ja vastasi puhelimeen. Se oli äiti.

“Hei Sigrid”, äiti sanoi. “Onko lapsen kanssa kaikki hyvin?” Hänen äitinsä ei uskonut, että niin nuori kuin Sigrid, voisi pärjätä pienen kanssa. “Äiti, kaikki on hyvin”, Sigrid vastasi huolestuneelle äidilleen. Hetken mietittyään Sigrid kuitenkin lisäsi: “Mutta jos haluat, voit poiketa meillä.”

Sigrid tiesi, että äiti oli iloinen kutsusta. “Olen juuri leipomassa korvapuusteja. Tuon teillekin”, äiti puheli innoissaan. Hän katkaisi puhelun. Vauva haisi pahalta. Sigrid kulki vessaan, jossa hänellä oli pieni vauva-amme.

Sigrid laski ammeeseen kädenlämpöistä vettä, jonka jälkeen hän riisui vauvan. Vauva loiskutteli tyytyväisenä vettä Sigridin pitäessä siitä kiinni. Kun vauva ei enää jaksanut, Sigrid otti sen ammeesta pois ja valitsi sille puhtaan potkupuvun. Potkupuku oli keltainen ja siinä oli valkoisia raitoja. Lapsi hyrisi innoissaan ovikellon soidessa.

Sigrid kiiruhti avaamaan äidilleen oven. Äidin tullessa sisään leijaili tuoreen pullan tuoksu.“Voi kuinka soma pienokainen on”, äiti höpötti. Hän laski keittiön pöydälle ison lautasellisen pullia. Hänen äidillään oli aina ollut taipumus leipoa. “Kävin eilen Pirjen kanssa kaupungilla. Mirakin oli mukana”, Sigrid kertoi. “Ostin minulle ja vauvalle uusia vaatteita.” Vauva oli mennyt Sigridin jalkojen taakse, mutta huomatessaan, että tulija on tuttu, se tepsutti äidin luokse. Äiti otti lapsen syliinsä ja silitti sitä. Sigrid otti lautaselta pullan ja istuutui keittiön pöydän ääreen. Hänen äitinsä istutti vauvan syöttötuoliinsa ja haki itsekin pullan. Sigrid repi pullasta pienen palan ja antoi vauvalle. “Voisimme joku päivä hoitaa Niklasta, jotta sinä pääset ulos”, äiti ehdotti. Niklas. Ehkä hänenkin pitäisi kohta ruveta kutsumaan vauvaa sen nimellä, eikä vain kutsua sitä vauvaksi.

“Voitte tulla huomenna”, Sigrid sanoi. “Ellei teillä ole jotain muuta.” “Meidän piti mennä elokuviin, mutta voimme mennä myöhemminkin”, äiti totesi.

Jatko-osan inspiraationa ollut romaani: Mila Teräs: Sininen huone (Otava 2006)  

Luku- ja kirjoituskilpailun voittajat selvillä!

Syyslukukauden koko koulun luku- ja kirjoituskilpailussa tehtävänä oli lukea romaani ja kirjoittaa sille jatko-osa. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Järvenpään Suomalaisen Kirjakaupan kanssa. Kilpailun kolmen voittajatekstin kirjoittajat ovat oppilaat luokilta 7A, 7B ja 7C. Voittajat saavat palkinnoksi Suomalaisen Kirjakaupan lahjakortit. Onnea voittajille ja kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Tässä yksi voittajateksteistä:

Pois Gardenista 

“Kuka sulle soittaa, Bri?” Curtis kyselee. “Se on Supreme, miksi se soittaa minulle? Odota minä vastaan sille”, sanoin Curtisille. Me puhumme hetken puhelimessa, jonka jälkeen sammutan puhelun ja olen tiputtamaisillani puhelimeni, kunnes Curtis kysyy: “Mitä se sano,i kun sai sinut noin pois tolaltaan?” Sanon vapisten: “Minä tein sen, minä oikeasti tein sen.” “Mitä sinä teit, Bri, mitä?” Curtis inttää. “Minä sain sen, levytyssopimuksen, paljon rahaa, minä pystyn toteuttamaan Poohin pyynnön,” kerroin. “Toihan on mahtavaa, mutta mikä pyyntö?” Curtis kysyy. “Se, se pyyntö, silloin siellä pihalla. Ennen kuin Pooh pidätettiin siinä huumeratsiassa. Se pyysi minua lupaamaan, että pääsen pois Gardenista jotenkin”, vastaan. Ajatukseni pääsevät karkaamaan ja ajattelen elämää, jossa pystyisin auttamaan itseni ja perheeni pois Gardenista, pois tästä kaikesta. Harmi vain, että en pysty auttamaan Poohia mitenkään.

 
Supreme soittaa taas ja pyytää minua tapaamaan hänet kahvilassa nyt heti. Menen hänen luokseen, katson häntä ja ajattelen kaikkea hirveää, mitä olen käynyt läpi, ehkä nyt kaikki paranisi, ehkä vihdoin. Supreme alkaa kertomaan: “Sinä teit sen Bri, oikeasti sinä nousit suosioon ja sait ison levytyssopimuksen. Mieti nyt vähän Bri sinä onnisuit!” Olin aivan hämmentynyt tästä, kaikesta miten voisin olla onnellinen, siitä että pääsisin pois Gardenista, jos Pooh vangitaan, miten voisin olla onnellinen mistään. “Tiedätkö yhtään, miten voisin auttaa Poohia, tämä on osittain myös hänen ansiotaan, silloin kun minä edes en uskonut itseeni, hän uskoi. Joka kerta”, sanon Supremelle. “Sinä tulet saamaan paljon, todella paljon rahaa. Etkö sinä voisi vaikka maksaa sille paremman asianajajan?” Supreme sanoo ainoana ideanaan. “Kai minä sen voisin tehdä”, sanon Supremelle.

 
Selvitettyäni hyviä asianajajoita hankin Poohille parhaan minkä löysin. Toiveena pelkästään Poohin pääsy vapaaksi, ehkä se olisi mahdollista, kun ei hän ole edes tehnyt mitään väkivaltarikoksia. Pooh ja asianajaja tapaavat yhtenä päivänä. En kuule mitään heidän tapaamisestaan moneen viikkoon, kunnes yhtenä päivänä mennessäni kotiin siellä onkin jo joku, siellä istuu Pooh. Hän oli päässyt kotiin. Kotona pöydän ympärillä on nyt istumassa kaikki, minä, Pooh, äiti, ja Trey. Olin kertonut äidilleni ja Treylle muutama viikko sitten levytyssopimuksen saamisesta, mutta nyt aioin kertoa heille kaikille yhdessä suunnitelmastani.

 
“Me muutamme. Kaikki meistä”, kerron. “Mitä?” äiti ja Trey sanovat yhteen ääneen. “Minulla on rahaa, sitä on paljon ja tulee lisää. Haluan vain päästä pois Gardenista ja te tulette mukaan”, sanon heille. “Tuohan on mahtavaa, aivan oikeasti, ehkä se tekee ihan hyvää meille kaikille, mutta en tahdo että teet yksin kaiken, sinä olet kuitenkin lapsi ja minä olen äitinne. Anteeksi”, äiti sanoo melkein kyyneleet silmissä. “Teet sen mitä pystyt, olet aina tehnyt,” sanon äidilleni. “Minä en tule, en vain voi. Gardeniin kuulun, joten tänne myös jään”, Pooh sanoo. Hän sanoo niin äänellä, josta huomaan, että hän on todellakin tosissaan. “Jos olet varma”, sanon. Pooh ei enää vastaa, hän vain tuijottaa minua ja ymmärrän, että hän on varma. Hän on tästä varmempi, kuin on mistään ollutkaan.

 
Päivät ja viikot kuluvat. Kun on vierinyt melkein kuukausi, taitaa olla meidän aikamme muuttaa pois Gardenista. Vihdoin. Muuttopäivänä hyvästelemme vanhan asunnon ja matkustamme uuteen. Eihän sekään ole mikään kummoinen, mutta emme enää asu Gardenissa slummissa. Muutimme sen verran lähelle, että koulu jatkuu samassa paikassa, ja ehkä olen siitä ihan onnellinen. Ja onhan äitikin siellä töissä. Elämä alkaa sujumaan, tuntuu, että kaikki on liian hyvin. Liian hyvin meidän perheellemme.

Elämä jatkuu uudessa asunnossa viikkoja samalla tavalla. Vieläkin liian hyvin, tuntuu että en edes ole elossa. Aamu. Lähden kouluun ajatellen, että tämä on taas normaali päivä. Koulupäivä kuluu ohi. Kun olen koulubussissa, avaan puhelimeni ja näytöllä näkyy äidin viesti: “Tule kotiin.” Tiedän että nyt asiat eivät ole hyvin, koska äiti ei ikinä laittaisi tuollaista viestiä. Sydämeni alkaa hakkaamaan kovempaa ja kovempaa. Olen kotona. Kävelen ovesta sisään, näen äidin kyyneleet silmissään istumassa keittiön pöydässä. “Mitä äiti?” kysyn hätäisesti. “Pooh on, hän on”, äiti ei saa muuta ulos suustaan, kunnes purskahtaa taas itkuun. “Hän on kuollut huumeisiin, eikö olekin?” jatkan äitini lauseen loppuun. Kurkkuani kuristaa. En saa enää ääntäkään ulos suustani. “Kyllä”, äiti sanoo. Istuudun pöytään ja olemme vain hiljaa, täysin hiljaa emmekä sano enää sanaakaan toisillemme. Menen huoneeseeni ja ajattelen asioita, ajattelen elämääni. Menen paniikkiin. Romahdan.

Jatko-osan inspiraationa ollut romaani: Angie Thomas: Mun vuoro (Alkuteos: On the Come Up), Otava 2020

 

Mielipidekirjoituksia tasa-arvosta ja roskaamisesta

 Jokaisen tulee olla tasa-arvoinen  

Mielestäni kaikilla pitäisi olla samat ihmisoikeudet. Tasa-arvo kuuluu jokaiselle. Näinä päivinä jokaisen ihmisen tulisi olla samanarvoinen, mutta asia ei vieläkään ole silti näin. Havaitsemme paljon syrjintää, kiusaamista ja pilkkaamista erilaisuuden vuoksi. 

            Mielestäni erilaisuus on vahvuus. Kukaan yksilö ei ole täysin samanlainen. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ole vahvasti oma itsesi äläkä anna kenenkään vaikuttaa sinuun ihmisenä sanomisillaan, sillä jos kaikki olisivat samanlaisia, minkälaista elämä sitten olisi?  

            Jokainen on samanarvoinen. Oli sitten nainen tai mies, muunsukupuolinen, vanha tai nuori, vahva tai heikko, minkä kokoinen tai näköinen vain, rakastaen ketä haluaa. Minusta kaikki saavat olla mitä haluavat, sillä jokaisella on oikeus siihen. 

            Olen huomannut, että ihmisillä on huono olla, jos heitä kohdellaan huonosti. Minua itseänikin on kiusattu ja syrjitty erilaisuuteni takia, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja puhuin asiasta. Sinunkin kannattaa puhua. Eriarvoisuuteen on tultava muutos. Alamme tosissaan tehdä töitä hyvän maailman eteen, jotta kaikilla olisi turvallinen ja hyväksytty olo ilman haukkumisia ja moittimisia. Jokainen haluaa olla arvostettu ja jokaisella on siihen oikeus. 

Onko ympäristön roskaaminen ok? 

Kävelen ulkona metsäpolkua pitkin. Huomaan, että pitkin metsää on heitelty vanhoja auton romuja, maskeja ja erilaisia roskia. Tulen surulliseksi, koska kaunis ympäristömme pilataan pikkuhiljaa roskaamalla. Yritän kerätä pari roskaa maasta. Se ei auta mitään, koska roskia on niin paljon. Mietin, minkälainen ihminen heittää roskan maahan tuntematta syyllisyyttä. 

Olen huomannut, että monesti ihmiset eivät jaksa viedä esimerkiksi maskia roskikseen vaan heittävät sen maahan. Tämä on mielestäni erittäin väärin. Maskin voisi laittaa vaikka takin taskuun siksi ajaksi, että vastaan tulee roskis. Maskit ja muoviroskat ovat sekä haittaa ympäristölle, että eläimille. Eläimet saattavat esimerkiksi jäädä maskin nauhojen vangiksi tai nielaista vaarallisen muoviroskan, joka voi aiheuttaa tukoksia eläimen kehossa. Muoviroskilla kestää myös maatua todella monta vuotta ja ne edesauttavat ilmastonmuutosta. Muovin haittoja on siis monia. 

Ymmärrän, että joitain ei kiinnosta ympäristömme siisteys tai eläinten hyvinvointi. Kuitenkaan roskien heittäminen luontoon ei ole ok. Ketään ei pidä eikä saa pakottaa ympäristön erityiseen huolehtimiseen tai siivoamiseen, kunhan muistaisi vain viedä omat roskansa roskiin. Enhän minäkään siivoa luontoa aina kun näen jonkun roskan maassa, mutta pyrin heittämään aina roskani roskikseen. 

Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla se, että roskiksia lisättäisi enemmän. Siten aina kun tarvitsee heittää roskan roskikseen, olisi matkan varrella semmoinen. Karmea luonto muuttuisi näin nopeasti takaisin kauniiksi. Jokainenhan haluaa kauniin luonnon, vai mitä? Toinen ratkaisu ongelmaan voisi olla se, että kaupassa myytävien tavaroiden pakkausmateriaaleina alettaisiin käyttää jotain helposti maatuvaa ja kierrätettävää. Mielestäni pakkauksissa on aivan liikaa turhaa muovia, joka lopulta saattaisi päätyä luontoon.  

Vaikka roska lopulta maatuisi, siinä olleet alkuaineet jäävät luontoon ja maaperään. Toivoisin, että jokainen opettelisi kierrättämään edes jotenkin. Kierrättää voi esim. Muovit, pahvit ja metallit. Kierrättämisen avulla myös luonto säästyisi ylimääräiseltä roskalta. Jos kaikki alkaisivat kierrättää, roskaa luonnossa olisi huomattavasti vähemmän. Ympäristön roskaaminen siis vähenisi, ja se on hyvä juttu, koska roskaaminen on väärin. 

Mielipidekirjoitusten kirjoittajat ovat 8. -luokkalaisia oppilaita. Kuvituksena on 6. -luokkalaisten ikuistamia pihlajia marjoineen.