keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Anjalan Tarzaneita ja betonitöitä leirikoulussa

Tiistaina menimme aamulla bussilla leirikoululle. Matka kesti noin 1,5 tuntia. Saavuimme leirikoululle ja saimme avaimet kämppiin. Oli noin tunti aikaa kotiutua ja sen jälkeen oli ruokailu. Ruokailun jälkeen toisella ryhmällä oli Anjalan Tarzan, toisella oli betonipaja. Ohjelmien jälkeen oli n. 1,5h vapaa-aika. Vapaa-ajan jälkeen meillä oli lounas ja taas vapaa-aikaa. Ensimmäinen päivä oli mukava.  

 

Ohjelmat: Tarzan oli uskomattoman hauskaa!  Se tuntui kuin leijuisi ilmassa! Ensin oppilas, jonka vuoro oli, laitettiin valjaisiin. Sen jälkeen hänet vedettiin ylös köydellä. Kun oppilas oli tarpeeksi ylhäällä, hän irrotti köydestä, joka piti hänet ylhäällä ja alkoi keinua hullulla vauhdilla. Se oli upeaa! 

Betonissa me saimme tehdä erilaisia koristeita ja muita betonitöitä. Kaadoimme betonia erilaisiin muotteihin, kuten sydän-, ympyrä- ja tähtimuotteihin. Odotimme, että betoni kuivui ja irrotimme valmiin työn muotista. Niistä tuli upeita! 

Jousiammunnassa ammuimme jousipyssyillä maalitauluun. Osa laski pisteitä, osa harjoitteli tähtäystä. Saimme usein seitsemänkymmenen pistettä. Lopussa otettiin kilpailu. Jousiammunta oli hauskaa ja saimme harjoiteltua tähtäystä!  

Matalahajoiteradalla kiipeilimme ja tasapainottelimme erilaisilla tavoilla. Esimerkkinä trapetsi, renkaat, gladiaattorikaiteet ja tarzanköydet. Lopussa menimme tarzanköysiin, joissa piti aina mennä johonkin järjestykseen esim. ikäjärjestykseen ilman että puhuttiin. Se oli hauskaa! 


Kirjoittajina 6C-luokan oppilaita

 

 


maanantai 28. syyskuuta 2020

Ykköset taidemuseolla ja ajatuksia kodista

 



1. -luokkalaiset kävivät syysretkellä Järvenpään taidemuseolla tutustumassa Suvirantaan, Järnefeltien taiteilijakotiin. Syksyn aikana on myös ehditty miettiä, mikä itselle on kodissa tärkeää - perhe, tunteet ja rentoutuminen muun muassa!
 




 

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

We can always dream

 

We can always dream 

COVID-19 may stop us from traveling abroad at the moment, but it doesn’t stop us from cherishing good memories of our past traveling experiences. We can all go back in time and look back on good things. 

One of my favorite traveling memories is when I went to Florida with my family. The Florida Supercon was one of our most memorable destinations there. We met actor Richard Dean Anderson, who is famous for his role as MacGyver. 

There is a lot of stuff to see in Miami, such as the famous Miami Beach and Ocean Drive with its nice cars. It was cool to see iguanas near the pools and in the trees, and everywhere else in Key West, which we also visited. We decided to go to Disney World Orlando, too. We had a great time. 😊 

However, the most exciting thing during our Florida roadtrip was our visit to Orlando Gator Park, where I had a chance to hold a little alligator in my arms.  

Corona virus doesn’t stop us from dreaming of future traveling either. My dream destination would be Japan, where I was supposed to go last summer, but didn’t for obvious reasons.  

What are your best memories and dreams? 

 

Voimme aina haaveilla  

COVID-19 saattaa estää meitä matkustamasta ulkomaille tällä hetkellä, mutta se ei estä meitä vaalimasta hyviä muistoja menneisyyden matkustuskokemuksista. Voimme kaikki mennä ajassa taaksepäin ja muistella hyviä asioita. 

Yksi omista lempimatkustusmuistoistani on se, kun matkustin Floridaan perheeni kanssa. Florida Supercon oli yksi muistettavimmista kohteistamme siellä. Tapasimme näyttelijä Richard Dean Andersonin, joka on kuuluisa Ihmemies MacGyverin roolistaan. 

Miamissa on paljon nähtävää, kuten kuuluisa Miami Beach sekä Ocean Drive hienoine autoineen. Oli siistiä nähdä iguaaneja uima-altaiden lähettyvillä, puissa ja kaikkialla muualla Key Westissä, jossa myös kävimme. Päätimme käydä myös Disney World Orlandossa. Meillä oli siellä oikein mukavaa. 😊 

Silti, kaikkein jännittävin asia Floridan matkamme aikana oli vierailumme Orlandon Gator Parkissa, missä sain pitää käsilläni pientä alligaattoria. 

Koronavirus ei estä meitä haaveilemasta tulevaisuuden matkustamisesta myöskään. Minun unelmakohteeni olisi Japani, minne minun oli tarkoitus mennä viime kesänä, mutta en niin tehnyt ilmiselvistä syistä. 

Mitkä ovat sinun parhaat muistosi ja haaveesi? 


 Kirjoittajana 8A-luokan oppilas


torstai 24. syyskuuta 2020

Tarinoita metsäretkeltä

 

7A-luokan oppilaat kirjoittivat äikän tunneilla tarinoita aiheesta metsäretki. Tässä muutama tarina:


Ongelma matkassa


Oli kello kahdeksan aamulla. Aurinko paistoi ja oli täydellinen sää. Eräs perhe oli suunnitellut lähtevänsä retkelle metsään. Vanhempi lapsi Roope auttoi äitiään pakkaamaan eväitä. Hän pakkasi jokaiselle kinkku juusto voileivät, rusinoita ja makkaraa grillattavaksi. Pian Roopen pikkusisko Lilli juoksi kuorittu omena kädessä, Roopen luo keittiöön. Hän ojensi omenan veljelleen, repun viereen. Hyvä, että Lilli oli muistanut omenat. Roope laittoi neljä juuri kuorittua omenaa reppuun. Nopeasti perhe puki päälle tarvittavat vaatteet ja pakkasi loppuun. Niimpä he sulkivat oven ja lähtivät autolle päin.  

Perhe saapui pienelle hiekka tielle keskellä metsää. Isä Miro pysäytti auton tien varrelle ja äiti Bella hyppäsi ulos autosta. Hän avasi takakontin ja otti repusta suuren kartan. Sitten hän tuli takasin autoon ja levitti ison värikkään kartan takapenkille. Yhdessä perhe tutkaili karttaa ja etsivät suuresta metsästä teitä ja polkuja jotka veisivät nuotiopaikalle. Kun nuotio paikka oli katsottu, Miro jatkoi ajamista lähimmälle metsä parkkipaikalle.  

Miro pysäytti auton. Kaikki tulivat ulos autosta. Metsässä tuoksui havupuut ja mustikan varvut olivat täynnä mustikoita. Hiekkatien varrella vieressä luikerteli pieni puro joka johti järveen. Linnut lauloivat ja kaksi oravaa kiipesivät nokkelasti puuhun pelästyen perhettä joka oli tullut autolla paikalle.Roope hymyili. Hän rakasti retkeilyä perheen kanssa. Lilli ei ollut niin iloinen. Hän jankkasi vain, että oli nälkä.  

Koko perhe käveli polkua pitkin. Roope käveli kaikkien edessä, Lilli perässään. Bella ja Miro tulivat perässä. Polku oli havupuiden havuja täynnä. Puiden juuret mutkittelivat ja tulivat maan alta, maan päälle. Linnut lauloivat ja jänikset juoksivat kilpaa pitkin metsäisiä reittejä. Pian perhe saapui pitkospuille, joka johti tietä järvenrantaa pitkin. Järvi oli pieni, mutta todella kaunis. Vesi oli todella kirkasta ja pääskyt lentelivät pitkin veden pintaa ja tekivät pyörteitä ja syöksjä kohti vettä. Kaikki kävelivät pitkospuita pitkin aivan hiljaa järven kupeessa.  

Yhtäkkiä Roope tajusi, että muilla perheen jäsenillä oli saappaat jalassa. Roope oli unohtanut vaihtaa autossa saappaat. Nyt hänellä oli jalassaan vain upouudet niken kengät. Roope sanoi siitä vanhemmilleen, mutta he sanoivat vain, että nyt pitää olla, vain varovainen. He jatkoivat matkaa. Pian Roope astui holtittomasti toisella jalallaan suohon, joka oli märkä ja kostea. Jalka uppoutui suoraan veteen ja koko kenkä oli nyt märkä. Juuri tästä Roopen äiti oli varoittanut. Märälle kengälle ei voinut enää mitään. Matkaa oli jatkettava kohti nuotiopaikkaa.  

Nuotiopaikalle saavuttuaan Roope istui puiselle penkille nuotion ympärille. Miro alkoi sytyttää nuotiota ja Bella ja Lilli ottivat eväitä esille. Roope riisui kenkänsä pois ja voihkaisi. Isä hymähti ja raapaisi tulitikkuun liekin. Hän laittoi tulitikun paperin palaan ja laittoi sen puiden keskelle nuotiossa. Nuotio syttyi hyvin. Kun isä oli sytyttänyt nuotion hän otti puukon esille ja alkoi veistää makkaratikkuja kaikille. Bella oli saanut jo eväät repusta ja alkoi avata makkara pakettia. Kun tikut olivat valmiit, liekehtivä nuotio sytytettynä ja eväät valmiina oli aika aloittaa grillaus. Roope juoksi ja otti makkaratikun. Hän solmi kenkänsä siihen ja laittoi sen varovasti nuotion viereen. Kaikki alkoivat nauraa, myös Roope.  

Lilli, Miro ja Bella laittoivat makkaran tikkuihin ja paistoivat ne. Koko perhe söi eväitä nuotion ympärillä. Palava nuotio lämmitti ihanasti viileässä tuulessa. Nuotio oli lämmin. Kun kaikki olivat valmiita ja nuotio sammutettu, he alkoivat pakkaamaan tavaroita. Kaikki oli valmita ja he kävelivät metsän läpi takasin autolle. Sitten he alkoivat ajaa kotia kohti.

 

                                                            Metsäretkellä  

Poika nimeltä Petri ja hänen siskonsa Riitta olivat pakkaamassa tavaroita, koska he ja vanhemmat ovat suunnitelleet retkelle lähtöä. Petri pakkasi makkaroita, tulitikkuja, omenoita ja vaihto sukat. Riitta pakkasi nallensa ja sukat. Äiti Mari pakkasi metsän kartan ja rusinoita. Isä Jouko otti autonavaimet ja porkkanoita.   

Jouko hyppäsi autoon ja huusi muille et tulkaa jo. Petri hoputti Maria ja Riittaa. He juoksevat autolle ja alkavat ajamaan. Mari ja Petri tutkii karttaa, että missä on makkaran paisto paikka. He pysähtyvät puolessa välissä matkaa vessassa ja syömässä. Petri ottaa kebab ranskalaiset ja Jouko ottaa kinkku ananas pizzan Mari ottaa vegaani hampparin ja Riitta ottaa kanakorin. He syövät hyvin ja käyvät vessassa ja lähtevät.  

         Jouko ajaa aika kovaa ja heillä kesti vain vähän aikaa. Jouko parkkeeraa auton metsän reunaan ja he hyppäävät autosta ulos ja lähtevät kävelemään joen reunaa pitkin. Jouko antaa Petrin johtaa matkaa makkaranpaisto paisto paikalle.  

         Petri johtaa matkaa hän alkaa tutkia karttaa ja ensin Riitta kaatuu ensin suohon ja sitten Petri astuu yhdellä jalalla suohon. Jouko joutuu kantaa Riitan makkaranpaisto paikalle. Petri sanoi, että hän ei jaksaisi kävellä enään paljoa.  

          Petri oli muita vähän edellä muita ja huusi, että löyty. Jouko meni sytyttämään nuotion. Petri ja Mari rupesi kasaamaan telttaa. Riitta vaihtoi vaatteet ja meni lämmittelemään ison nuotion luo. Petri ja Mari sai teltan kasaan ja meni nuotion luo. Petri alkoi paistamaan kenkäänsä, koska se oli aivan liti märkä. Jouko avasi makkara paketin ja teki viillot makkaroihin todella terävällä puukolla. Petri otti makkaran ja alkoi paistamaan. Tuli ilta ja he kävi pesemässä kädet ja hampaat ja rupesi nukkumaan. Jouko tajusi, että heillä oli vain yksi teltta, joten Jouko ja Mari joutui nukkumaan taivasalla.                                                              

                                                                   Epäonnen matka 


Veikkolan perhe oli suunnitellut iloista perheretkeä metsään. Perheen äiti (Tiina) ilmoitti lapsille retkestä ja käski heidät pakkaamaan. Lapset alkoivat pakata innokkaasti ja nopeasti, koska he olivat innoissaan retkestä. Ilo ei kestänyt kauaa, koska lapset alkoivat riidellä alle aikayksikön ja pakkaushetkestä syntyi kaaos. Vanhemmat olivat kireinä ja lapset olivat surullisia, joten kellään ei ollut hyvä mieli.   

Kun kaaos oli rauhoittunut, perhe lähti matkaan ja tunnelma oli taas aika iloinen. Äiti antoi kartan lapsille ja pyysi että he selvittäisivät, missä lähin majapaikka olisi. Lapset eivät ymmärtäneet monimutkaisesta kartasta mitään joten perhe eksyi keskelle metsää. Metsässä he harhailivat ympäriinsä tuloksetta. Tämän jälkeen äiti otti kartan ja he löysivät perille.  

Seuraavana päivänä perheen isä (Juha) sai idean, että he lähtisivät suoretkelle. Suoretkellä he kävelivät pitkospuita pitkin ympäriinsä. Tiina oli ottanut mukaan herkullisia eväitä ja he pysähtyivät syömään niitä suolla olevalle kivelle. Kun he olivat syöneet, he jatkoivat matkaa ja ihailivat maisemia. Lapset olivat olleet hienosti koko matkan eli he eivät olleet valittaneet yhtään, joten vanhemmat olivat heistä todella ylpeitä ja he toivoivat, että he jaksaisivat olla koko loppu matkan samalla tavalla.  

Yhtäkkiä kun he kävelivät, poika komastui omaan jalkaansa ja lensi suohon. Perhe sai pelastettua muut osat pojasta, mutta hänen jalkansa juuttui suohon. He joutuivat kutsua suovalvojan apuun. Suovalvoja veti pojan jalan suosta ja perhe kääntyi takaisin majapaikkaansa kohti, koska pojalla oli tukalat oltavat likaisissa vaatteissa.   

Viimeisenä iltana perhe sytyttää nuotion metsässä. He paistavat makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä laulavat nuotiolauluja. Kaikki perheessä ovat todella onnellisia onnistuneesta metsäretkestä vaikka mutkiakin oli matkassa. Seruaavana aamuna perhe lähtee jo aikaisin kotiin ja he palaavat perus arkeensa.  

 

 

                                 Jännittävä retki Sarvikalliolle


Oli kaunis ja aurinkoinen lauantai aamu. Lyytisen perhe päätti lähteä eväsretkelle. Kalle ja Elisa pakkasivat herkulliset eväät reppuun. Vanhemmat pakkasivat tavarat autoon. Retkipaikka oli koko perheelle uusi. Perhe oli valmis lähtemään retkelle.   

Äiti Aija päätti katsoa karttaa jo etukäteen. Kalle huomasi kartasta korkean kallion. Isä Perttu tiesi, että se on Sarvikallion luontopolun korkein kohta. Noin 25m korkea. Kalle ajatteli kiivetä kalliolle. Vanhemmat ajattelivat, että se ei ole hyvä idea.   

Lyytisen perhe ihasteli kaunista Tuusulanjärveä. Tuusulanjärvellä oli paljon ihmisiä retkellä. Luontopolulla oli paljon erilaisia kasveja ja eläimiä. Kalle tunnisti niistä aika monta. Muu perhe oli laittanut saappaat jalkaan.   

Kalle päätti poistua pitkospuilta. Hän hypähti mättäälle. Mätäs painui kallen painon alla. Kallen kenkä kastui liti märäksi. Koska kallen kenkä oli märkä, hänen isänsä kantoi häntä. Elisa kantoi Kallen märkää kenkää.    

Onneksi Sarvikallion nuotiopaikka oli lähellä. Isä sytytti nuotioon tulen ja muu perhe alkoi paistamaan maukkaita makkaroita. Kalle sen sijaan joutui kuivattamaan omia kenkiä nuotiossa. Kallen mielestä hauskinta retkessä oli kengän paistaminen nuotiolla!   



Kirjoittajat ovat 7A-luokan oppilaita

 




 


keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Ympäristötaidetta ja punaposkia 3. -luokkalaisten syksyssä

 


 
Kolmosten omaan uuteen metsään suuntautuvalla retkellä tehtiin matematiikan harjoituksia, ympäristötaidetta ja muisteltiin jokamiehenoikeuksia. Paras hetki kuitenkin oli eväiden syönti kauniissa syyssäässä.

Kolmosilla oli Keski-Uudenmaan Yleisurheilun demotunti syyskuussa. Hypyt, loikat, juoksut ja temput sujuivat loistavasti aurinkoisessa lämpimässä säässä. Voi että sitä punaisten poskien ja innostusten, kannustusten sekä onnistumisten määrää!




 

tiistai 22. syyskuuta 2020

Kodin ja koulun päivän touhuja 5A-luokassa

 

Tällä viikolla vietetään kodin ja koulun viikkoa. Koronasta johtuen emme voi ottaa vanhempia koululle, mutta osa luokista on sen sijaan suunnitellut mukavia etäjuttuja viikon varalle. 5A-luokassa on mm. käsitelty nuoren elämää ja laadittu yhdessä "viidesluokkalaisen säännöt". Luokan suunnitelmissa on myös kuvata video normaalista koulupäivästä ja jakaa se linkkinä 5A-luokkalaisten vanhemmille. 

VIIDESLUOKKALAISEN SÄÄNNÖT / 5A-luokan oppilaat

Rahaa pitää käyttää järkevästi ja harkiten. Rahaa voi saada esimerkiksi kotitöistä. Myös viikkorahaa voi saada vähän (5-7€). Lisää rahaa voi saada vanhemmilta pyytämällä tarvittaessa.

Läksyt pitää tehdä koulun jälkeen tai saman päivän iltana. Läksyt voi tehdä ennen tai jälkeen välipalan.

Peliaikaa on arkisin noin 2 tuntia ja viikonloppuisin vähän enemmän (3-4h).

Kotiintuloaika on arkisin klo 20.00 ja viikonloppuisin klo 20.30/21.00.

Pukeutumisesta saa päättää itse, mutta kannattaa pukeutua tarpeeksi lämpimästi.

Päivän aikana tulee syödä aamupala, lounas, välipala, päivällinen (klo 17.00/18.00) ja iltapala. Päivässä pitää syödä ainakin kaksi lämmintä ruokaa. Karkkia syödään viikonloppuisin.

Kaverit saa itse valita. Ei kannata hengailla kovin paljon itseä vanhempien kanssa. Vanhemmille pitää kertoa kenen kanssa on, ja minne on menossa.

Somesovelluksia (Instagram, Tiktok, Snapchat, Whatsapp) saa käyttää, mutta niitä pitää käyttää vastuullisesti ja sääntöjen mukaan. Seuraajiksi ei pidä hyväksyä epäilyttäviä tyyppejä. Nettisivuja voi nuoren puhelimesta rajoittaa. Ruutuaikaa koskevat samat rajoitukset kuin peliaikaa.

https://kodinjakoulunpaiva.fi/ 

 

 



torstai 17. syyskuuta 2020

Lööppejä historian tapahtumista

 

7. luokan historian tunneilla on syksyn mittaan käsitelty mm. Napoleonia, Venäjän valtaa Suomessa, Ranskan sotaretkeä, Waterloon taistelua ja Wienin kongressia. Kertaustehtävänä keksittiin lööppejä historian tapahtumiin. Samalla mietittiin, millaiset lööpit houkuttelevat lukemaan ja miten asioista kerrotaan kiinnostavalla tavalla. 







keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Kuuden sanan stooreja

 



Kirjailija Ernest Hemingwayn sanotaan aikanaan uhonneen, että hän pystyy kirjoittamaan hyvän novellin pelkästään kuudella sanalla. Miten taipuu kuusi sanaa tarinaksi tai novelliksi aiheesta 5A-luokan KUPO-retki Vanhankylänniemeen?

Järvenpään historian kuuleminen oli tosi kiinnostavaa.
Tokan pisteen jälkeen menimme syömään eväitä.
Mies näytti Suomen ennätyksiä eväiden jälkeen.
Kaikkein paras rasti oli valokuvauksen rasti.
Me menimme tosi hitaasti koko matkan.
Pyöräiltiin sinne, oltiin pajoissa ja lähdettiin.
Eväät oli todella hyviä, varsinkin pillimehu.
Otimme hienoja valokuvia puhelimillamme kavereiden kanssa.
Joku mies valehteli jääneensä härän alle.
Kuvia otimme matkalla: tarkkoja ja sumeita.
Eväät söimme ja nautimme. Aurinko paistoi.
Kuunneltiin järven rannalla historiallista tarinaa oppaalta.
Lähdettiin retkelle pyörillä. Tultiin pyörillä takaisin.
Syötiin eväät, se oli tosi hyvää!
Otettiin kuvia, jotka olivat mielestäni hienoja.
Puista tippui lehtiä, vesipisaroiden seassa pilvet.
Pilvet leijuivat ja liikkuivat rauhallisesti taivaalla.
Aurinko paistoi ja ruoho kimmelsi kirkkaasti.
Oltiin luokan kanssa eilen pyörillä Vanhankylänniemessä.
Näin pitkän miehen, se oli pitkä.
Näin kirkkoveneen. Se oli tosi iso.
Se Järvenpään hernekeitto. Siellä on iilimatoja.
Otin kuvia retkeltä siellä Vanhankylänniemen retkeltä.

Kirjoittajina 5A-luokan oppilaat
 
 



 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Syyssateita pidellessä kirjoiteltiin vuorotarinoita

 

Syyssateita pidellessä kirjoiteltiin vuorotarinoita

Sateisena syyskuisena tiistaina 6A-luokan oppilaat kokeilivat äikän tunnilla kirjoittaa tarinaa vuorotellen. Ensin kuvailtiin jotain paikkaa. Sitten kirjoitettu osuus taitettiin piiloon ja paperia vaihdettiin toisen oppilaan kanssa. Toinen oppilas jatkoi tarinaa kirjoittamalla, kuka ja millainen henkilö tässä paikassa asui. Sitten kirjoitettu taitettiin taas piiloon ja kirjoittajaa vaihdettiin. Kirjoitettiin, mitä tämä henkilö tekee, taitettiin kirjoitettu taas piiloon ja vaihdettiin papereita. Kirjoitettiin, mitä yhtäkkiä tapahtui, taitettiin yllättävä käännekohta piiloon ja vaihdettiin papereita. Viimeisenä kirjoitusvuorossa ollut oppilas kirjoitti tarinalle loppuratkaisun. 

Valmiissa tarinoissa on hyvin vähän järkeä, mutta niitä oli hauska lukea ääneen koko luokalle 🙂 Eräässä tarinassa ollaan ensiksi koulussa, josta poliisit lopulta löytävät laturin. Toisessa tarinassa luokkahuoneesta edetään metsän kautta kauppakeskukseen. Yhdessä tarinassa seikkailevat presidentit Halonen ja Niinistö, ja vieruskaverin tarinassa kauppakeskuksen ovat vallanneet kotieläimet. Kirjoitushetken säätila on päässyt mukaan moneen tarinaan: tarinoissa sataa. Tarinoissa päästään maasta kuuhun ja liikutaan kotikeittiöstä ratsutallille tuosta vain!
 




 

torstai 10. syyskuuta 2020

Mainostarinoita ruokamainoksiin

 

8B-luokka aloitti syksyn äikän opiskelut mainoksien tarkastelemisella. Tunneilla keskityttiin ruoka-aiheisten mainosten tutkimiseen. Havaittiin, että tietynlaiset sommitelmat, värit, kielen keinot ja muut markkinoinnin vaikutustavat toistuivat mainoksissa. Lopuksi kirjoitettiin mainoksiin sopivia mainostarinoita:

Martta on 61-vuotias nainen, joka asuu maalla. Martta tahtoo kahvia, mutta hänellä ei ole varaa ostaa kahvia eikä hänellä ole tarvikkeita itse tehtyyn kahviin. Martta päättää lähteä etsimään kahviin tarvikkeita ja menee pakkaamaan. Martta lähtee aamulla ja lentää Suomesta Intiaan ja yöpyy teltassa. Aamulla Martta kysyy paikallisilta, onko heillä kahvia. Martan pettymykseksi kenelläkään ei ole kahvia, joten hän jatkaa matkaa Indonesiaan. Indonesiassa Martta näkee paljon norsuja, mutta yksi norsu on sininen. Sininen norsu tulee Martan luo ja alkaa puhua: “Tule minun mukaani”. Martta oli hämillään mutta totteli sinistä norsua. Norsu vei Martan luolaanjossa tuoksui hyvälle. Luolassa oli kotoisaa ja lämmintä. Norsu tarjosi kahvia Martalle ja hän maistoi vähän ja sitten otti lisää. Sininen norsu sanoi Martalle: “Ota mukaasi tätä kahvia niin paljon kuin tahdot”. Martta otti reppunsa täyteen Paulig- kahvia ja kiitti norsua. Seuraavana aamuna Martta lähti kotiin, ja kotona hän joi kahvia ja myi sitä naapureille. Martta sai elää kahvin kanssa elämänsä loppuun asti.  

 

Olipa kerran Leevi. Hän heräsi aamulla ja meni keittiöön syömään aamupalaa, mutta huomasi, että aamupalaa ei ollutkaan. Hän soitti hädissään äidille ja kertoi, ettei aamupalaa ollutkaan kotona. Leevi lähti sitten nälkäisenä kauppaan ostamaan aamupalaa itselleen.   

Kaupassa hän huomasi, että siellä oli vain yksi mielenkiintoinen tuote, joka herätti mielenkiintoa Leevissä. Sitten Leevi päätti ostaa tuotteen Start Natural (paahdettu mysli). Kauppareissun jälkeen hän lähti jännittyneenä kotiin, koska Leeviä mietitytti mitä olikaan ostanut aamupalaksi. Kotona hän katsoi pakettia epäileväisenä, ja sitten Leevi avasi myslipaketin ja kaatoi mysliä kulhoon ja vielä sekaan maitoa.   

Aamupalaa syödessään hän mietiskeli, miksi mysli oli viimeinen kaupassa. Sitten hän tajusi, että hän sai herkullisen startin päivään ja soitti äidille ja sanoi, että löysin loistavan aamupalan. Aamupäivällä kun äiti tuli kotiin, Leevillä oli ilouutisia. Leevin ilouutinen oli, että hän oli syönyt loistavan aamupalan ja on nyt virkeänä menossa kouluun.  Koulussa hän kehuskeli luokkakavereilleen, kuinka hyvän aamupalan hän oli syönyt ja kuinka virkeä ja energinen hän nyt on.  

  


Erään ison teeyhtiön omistaja lähti aamukävelylle ennen isoa kokousta. Hän käveli läheiseen metsään siinä toivossa, että se vähentäisi stressiä. Vihreän, terveen ja kauniin metsän sijaan hän näki metsän täynnä roskaa. Muovipusseja, metallitölkkejä ja karkkipapereita ympäriinsä. Tästä hän sai hyvän idean tämän aamun kokouksen puheenaiheeksi ja lähti kiireellä töihin. Kokous oli pian ohi, ja he päättivät etsiä keinon tehdä teepussista kokonaan ympäristöystävällisen ja kierrätettävän. Niin he viettivät seuraavat viikot etsien ympäristöystävällisiä vastikkeita nykyisille teepusseille, kunnes he lopulta tekivät sen. Kokonaan kierrätettävä teepussi! Se on täysin muoviton, valkaisematon ja biohajoava. Siinä on luomupuuvillanaru ja se on pakattu entistäkin kauniimpiin kierrätettäviin kuoriin. Ja mikä parasta: se on nyt kaupoissa!  

Olivia on kiireinen yksinhuoltajaäiti, joka omistaa oman yrityksen. Hänellä ei aina ole aikaa laittaa ruokaa lapsilleen. Monena päivänä, kun Olivia tulee töistä kotiin, on hänellä vastassa nälkäisiä lapsia. Olivia miettii usein keinoja, joilla helpottaa arkea ruuanvalmistuksen kanssa.   

Perjantaisin Olivialla oli tapana antaa itselleen pari tuntia omaa aikaa kiireisen viikon jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Yhtenä perjantaina Olivia istahti viimein pehmeälle sohvalleen ja otti uusimman lehden esille. Hän alkoi selailla lehteä hajamielisesti. Yhtäkkiä hänen silmiinsä osui ratkaisu arjen ongelmiin. Sivulla oli mainos Kariniemen uusista gluteenittomista kanarenkaista. Olivian ilme kirkastui ja hänestä tuntui, kuinka kaikki ongelmat olisivat hävinneet maailmasta. Hän päätti lähteä heti seuraavana aamuna lähimpään kauppaan ostoksille.  

Siitä illasta lähtien Olivia on suosinut Kariniemen tuotteita, eikä ole kertaakaan kuullut lasten valittavan ruuasta. Kariniemen tuotteet helpottivat Olivian elämää, ja nyt ne voivat helpottaa myös sinun elämääsi.   


Kirjoittajina 8B-luokan oppilaita
 




 

Taiteidenvälinen opetus: Ruokaa!-näyttely 8.10.-8.11.2024

Ruokaan liittyy monenlaisia muistoja. Ruokaa tarjotaan tärkeissä tilaisuuksissa, lohdutukseksi ja kun on aihetta juhlaan.  Ruokaa ja elämää...