Aatteita vaatteista -juttusarja osa 3/3

Pikamuodin vaikutuksia 

Monet suuret vaateteollisuuden liikkeet myyvät pikamuotia ja vaatejätettä syntyy suuresti. Esimerkkinä siitä on vaikka H&M. Suuri osa vaatteista, joita ei enää käytetä, menevät kaatopaikalle ja poltettavaksi. Pikamuoti on usein heikkolaatuista, halpaa, eikä kovin kestävää. Miksi vaatteita sitten ei yritetä tehdä kestämään? Monilla pikamuotia tekevillä työntekijöillä ei ole edes kunnon palkkoja tai työoloja. Kaikki vaateyritykset eivät kuitenkaan luultavasti myy pikamuotia. Monet ihmiset kuitenkin ostavat pikamuotia luultavasti siksi, koska se on yleensä halpaa. 

Vaatteen matka raaka-aineesta liikkeeseen on pitkä ja siihen matkaan lukeutuu usein useitakin eri maita. Raaka-aineita, kuten puuvillaa tuotetaan esimerkiksi Myanmarissa. Puuvilla kerätään pelloilta ja viedään sitten tehtaaseen prosessoitavaksi. Työntekijät saattavat olla pitkiä työpäiviä pienellä palkalla työskentelemässä pellolla tai tehtaassa, eikä työolotkaan aina ole kummoiset. Työntekijöille pitäisi antaa enemmän palkkaa kovasta työstä, jota he tekevät. Toisaalta ihan kaikki vaateliikkeet eivät kuitenkaan luultavasti myy pikamuotia, jota tuotetaan edellä mainitulla tavalla, joten jos haluaa olla vastuullinen vaatteiden kuluttaja, voi etsiä liikkeen, joka myy mukavammin tuotettuja vaatteita. 

Monissa liikkeissä vaatesesongin jälkeen myymättä jääneet vaatteet viedään kaatopaikalle tai poltettaviksi. Koska vaatteilla on nopea kierto, vaateteollisuus saastuttaa hyvin paljon. Vaatteiden tuottaminen raaka-aineista, sekä niiden hävittäminen saastuttavat ympäristöä. Raaka-aineista esim. Puuvilla vie paljon vettä, sekä maa-alaa. Myös vaateteollisuudesta meriin päätyvä mikrokuitu on mereneläville huonoksi. Toisaalta monet pikamuodin kuluttajat eivät varmaankaan edes tiedä, mitä vaatteiden tuottaminen tarvitsee ja käyttää. Vaateteollisuuden arvioidaan kuitenkin saastuttavat yhtä paljon kuin lentoliikenteen ja rahtilaivojen yhteensä. 

Pikamuodista on monia haittoja monille tahoille, kuten ympäristölle ja ihmisille, jotka sitä tuottavat. Hyviä puolia siinä taitaa kuitenkin olla vain kuluttajalle. Halpa hinta on kuluttajalle usein miellyttävää. Osa vaatteiden kuluttajista yrittää kuitenkin tehdä harkittuja ja kestäviä valintoja vaatteiden oston suhteen. Luultavasti, jos suurempi määrä ihmisistä tietäisi pikamuodin seurauksia, he ehkä ostaisivat vaatteita harkitummin. Monet eivät luultavasti kuitenkaan tule edes ajatelleeksi koko asiaa vaatteita ostaessa. 

Jos itse haluaa vaikuttaa asioihin, voi alkaa ostaa kestävämpiä vaatteita, vaikka ne eivät yleensä niin halpoja olekaan. Kannattaa myös yrittää käyttää vaatetta mahdollisimman kauan. Myös kierrättäminen on tärkeää, ettei ympäristö saastuisi niin paljon. Jos ei enää pidä vaatteesta, ei kannata heittää sitä roskikseen vaan voi esim. myydä vaikka kirpputorilla tai antaa hyväntekeväisyyteen. Suomessakin toimii esimerkiksi UFF-organisaatio, jolle voi antaa puhtaita ja ehjiä vaatteita, jotka menevät sitten hyväntekeväisyyteen. Voi myös kysellä ja vähän hiillostaa suuria muotiliikkeitä kysymyksillä esim. vaatteiden tuotosta ja niiden hävityksestä. Siinä ainakin voi saada tietoa liikkeestä ja voi päättää haluaako siitä liikkeestä ostaa vaatteita. 

Lähteet: 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jos-mikaan-ei-muutu-vaateteollisuuden-paastot-kymmenkertaistuvat-professori-osa-kuluttaa-kestavasti-osaa-ei-kiinnosta/7468476#gs.2s3pza 

https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/garderobi-harkitse-korjaa-kierrata/globaalin-vaateteollisuuden-ongelmia/ 

https://yle.fi/uutiset/3-10309581 

Ohjelma: Verta, hikeä ja T-paitoja (Yle Areena)

Onko muodin mukana kulkeminen todella tärkeämpää kuin oma maapallomme? 

Kauppakeskuksissa suurin osa vaatekaupoista ovat pikamuotiliikkeitä ja niissä olevat tuhannet vaatteet maksavat meille halvan hinnan, mutta huonon laadun. Isot yritykset tuottavat vaatteita vaan enemmän ja enemmän aina vain huonolaatuisemmiksi, jotta vaatteita ostettaisiin lisää. Ilmasto lämpenee, vesistöihin ja maahan päätyy järjettömästi kemikaaleja, jotka tekevät haittaa luonnolle ja eläimille. Aasiassa ihmiset paiskivat töitä vaarallisissa olosuhteissa, pitkiä päiviä kuumassa helteessä hyvin pientä palkkaa vastaan, jotta me saisimme ne “tarvitsemamme” uudet farkut. Heille on kuitenkin normaalia työskennellä sellaisissa olosuhteissa, sillä he ovat kuitenkin tottuneet siihen. Heitä ei haittaa, vaikka ei voikaan pukeutua muodikkaasti, meikata tai tehdä muita meille rikkaimmissa maissa asuville välttämättömiä juttuja. 

 Tämä on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen maapallo, jota tarvitsemme elääkseen. Eikö sen luulisi olevan tärkeämpää, kuin saada jatkuvasti markkinoille uusia biohajoamattomia vaatteita, jotka tulee lojumaan käytön jälkeen jopa satoja vuosia kaatopaikalla? Jos yhden t-paidan valmistamiseen menee noin 2 700 litraa vettä, paljon on kulunut jo pelkästään kymmenen tai sadan t-paidan valmistamiseen. Meriin pääsee vuosittain sama määrä mikrokuituja, joka vastaa 50 miljardia muovipulloa ja ne voivat päätyä kala- ja linturuokien kautta myös ihmisen elimistöön. 20 prosenttia teollisen tuotannon vuoksi veteen joutuvista saasteista vuodessa johtuu kankaan tuotannosta.  

Tähän kaikkeen voisi olla ratkaisuna valmistaa vaatteita materiaaleista, jotka eivät vaadi paljoa vettä tai kemikaaleja, ja värjäyksessä käytettäisiin muun muassa erilaisia kukkia, kaarnaa tai mantelinlehtiä. Tällöin värjäysaineen voisi käyttää uudelleen eikä tarvitsisi heittää pois toisin kuin kemikaaliväriä. Kemikaalit nimittäin heitetään vesistöihin, joka on haitaksi luonnolle ja eläimille eikä vesi ole tällöin juomakelpoista. Se ei kuitenkaan olisi järkevää isoille yrityksille kuten H&M ja Vero Moda, sillä he tekevät vaatteita lyhytikäisiksi, jotta parin kuukauden päästä repsahtaneen vaatteen tilalle ostettaisiin taas uusi. Onko kuitenkaan tarpeellista tuottaa mielin määrin vaatteita huonoilla menetelmillä, jotka aiheuttavat enemmän hiilidioksidi päästöjä kuin lento- ja laivaliikenteestä?  

Kaikki voivat kuitenkin vaikuttaa pienillä teoilla valtavasti. Vaatekaupoilla käydessä vaatteen materiaalin pitää kiinnitä huomiota ja suosio tuotteita, joissa on polyesterin ja puuvillan tilalla esimerkiksi pellavaa tai hamppua. Ne ovat hinnaltaan toki kalliimpia, mutta kestää paljon pidempään, eikä tarvitse heti parin kuukauden päästä ostaa uutta vaatetta toisin kuin halpavaatteiden kohdalla. Myös vaatteen väri kannattaa valita harkiten sillä, mitä vaaleampi väri sitä ekologisempi vaihtoehto se on. Vaatteiden huoltamisella on myös iso vaikutus sen käyttöikään, joka voi parantua jopa parilla vuodella, kun vaatetta hoitaa ja kohtelee oikein. Jos kaikkien vaatteiden käyttöikä kasvaisi parilla vuodella, tekstiiliteollisuuden kasvihuonepäästöt pienenisivät jo 44 prosentilla. Pieneksi tai muuten käyttämättömäksi jääneet vaatteet kannattaa antaa sukulaisille tai kierrättää kirpputorilla tai kierrätyskeskuksessa. Jos paitaan tulee reikä, voit mahdollisuuksien mukaan paikata sen tai tehdä siitä esimerkiksi rätin. Kannattaa yrittää löytää oma tyyli, sillä muodin mukana kulkemisen takia, joka vuosi joutuu ostamaan uudet vaatteet, jotta mahtuu mukaan trendiin. 

Itselläni tuli todella huono omatunto, kun katsoin Verta, Hikeä ja T-paitoja – sarjaa, jonka katsoessa ensimmäistä kertaa näin, miltä vaatteiden tuotto todellisuudessa näyttää. Yritän jatkossa miettiä vielä enemmän ostaessani vaatteita etenkin, mitä materiaalia vaate on, kuinka paljon tarvitsen tuotetta ja kiinnitän huomiota myös värivalintaan, sillä aikaisemmin en ollut tiennytkään, että sekin vaikuttaa asiaan. Meidän perheessämme on aina kierrätetty vaatteita, mutta jatkossa yritän enemmän olla heittämättä mitään pois vaan keksin niille uusia käyttötarkoituksia. Ongelmana on kuitenkin monesti se, että ostoksilla ei tee mieli ajatella ympäristöä vaan sulkee kaiken pois ja ajattelee mieluummin, kuinka paljon vaatteita saa samalla hinnalla, kuin yhden ekologisen villapaidan. Monesti myös ajattelee, onko omilla pienillä teoilla loppupeleissä mitään vaikutusta, kun maailmassa on miljardeja ihmisiä. Mutta, jos kaikki ajattelevat tuolla tavoin, ei tapahdu muutosta tai kehitystä.  

Esseen kirjoittamisessa hyödynsin 

• Yle Uutisten tietotekstiä harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään, jonka on kirjoittanut Jaro Asikainen 12.8.2018. 

• Käytetyn Kääntöpiiri blogin artikkelia Pikamuoti tuhoaa ympäristömme - vaatteiden kierrätys on todellinen ekoteko, jonka on tehnyt Netflea.com 15.3.2019.  
• Greenpeace blogin artikkelia 9 syytä luopua Black Friday –pikamuodista, jonka on kirjoittanut Niina Tähdensalo 29.11.2019.
• Yle Areena: Verta, hikeä ja T-paitoja -dokumenttisarja
  
   

Kirjoittajina kaksi yhteiskoulun kahdeksasluokkalaista

Aatteita vaatteista -juttusarja osa 2/3

Vaateteollisuuden oikea hinta  

Pikamuoti on yleistä ja nopeaa muotia. Sitä tuotetaan monia tuhansia kappaleita päivässä ja sitä kulutetaan paljon. Mutta mitä se tekee luonnolle?  

Pikamuotia valmistetaan monissa Aasian maissa, jotka ovat usein köyhiä. Vaatteita tehdään todella nopeasti, eivätkä palkat ole kummoiset. Myanmar on hyvä esimerkki palkkojen alhaisuudesta. Ihmisille ei makseta tarpeeksi palkkaa elämiseen, vaikka he tekevät paljon töitä. Työpaikat ovat likaiset eikä työturvallisuus ole kohdillaan. Työntekijät käsittelevät myrkyllisiä kemikaaleja eikä heillä ole suojavarusteita.  

Pukeutumiseen liittyy usein monia ihanteita ja tavoitteita. Jotkut haluavat jäljitellä suosikkiartistinsa tyyliä, toiset taas haluavat ilmaista itseään pukeutumisellaan. Joillekin pukeutuminen voi tuottaa paineita, toisia saatetaan syrjiä vaatteiden takia. Useilla yhtyeillä tai somevaikuttajilla on oma vaatemallisto. Ihmiset ostavat vaatteita ja ilmaisevat siten seuraavansa kyseistä yhtyettä tai somevaikuttajaa. 

Muoti voi vaikuttaa ihmisten pukeutumiseen paljon. Esimerkiksi 90-luvulla leveät housut ja pitkä tukka olivat muotia miehillä ja moni mies pukeutui muodin mukaan. Jos monet ihmiset pukeutuvat esimerkiksi tiettyihin kenkiin, puhutaan massasta. Monet menevät muodin mukana ja syitä siihen voi olla monia. Nykyään esimerkiksi housut, joissa on taskut reisien kohdalla ovat muotia.  

Pikamuoti saastuttaa paljon. Köyhissä maissa valmistettujen vaatteiden ympäristöhaitat ovat todella vakavat. Kankaiden värjäämiseen käytetyt kemikaalit päätyvät lähivesistöihin, eikä veden puhdistus ole kovinkaan yleistä. Pikamuoti on yleensä todella lyhytkestoista. Kestävyyteen vaikuttaa tuoton nopeus. Vaate ei kestä pitkään ja kun se menee rikki, ihmiset eivät kierrätä sitä välttämättä oikein. Jos vaate on ehjä, mutta tarpeeton, sen voi myydä kirpputorilla tai antaa eteenpäin. Tämä ei koske vain pikamuotia vaan kaikkia vaatteita. 

Itse en ole ottanut pikamuodista niin paljoa selvää, mutta olen varmasti sitä käyttänyt ja ostanut sitä. Kuitenkin tykkään enemmän kestävistä ja pitkäikäisistä vaatteista ja käytän ne loppuun asti. Minulla ei ole paljon erilaisia vaatteita, vaan saatan käyttää samoja housuja kaksikin viikkoa putkeen, elleivät ne ole älyttömän likaiset. Rikkinäiset tai kulahtaneet vaatteet viemme mökille ja käytämme siellä loppuun töissä tai olovaatteina. Suurin osa lapsuuteni vaatteista on peräisin sukulaisilta ja tuttavilta, joille vaatteet ovat jääneet pieniksi. Monet minun käyttämät vaatteet menevät pikkuveljelleni, joka käyttää ne loppuun.  

Minusta pukeutumisessa on tärkeää se, että vaatteet tuntuvat mukavilta, eivätkä hierrä. Oman tyylin seuraaminen on myös tärkeää. Vaateiden pitää tuntua oman tyylisiltä. Pukeutumisen ei pidä ahdistaa eikä pelottaa. 

Vastuullinen kuluttaja hankkii uuden vaatteen sijasta käytetyn ja kierrättää myös omia vaatteitaan. Vastuullinen kuluttaja ei osta vaatetta, jos ei sitä tarvitse. Hän ostaa tarpeeseen ja kuluttaa vaatteen loppuun asti. Jos vastuullinen kuluttaja haluaa jostain vaatteestaan eroon, hän vie sen kirpputorille myytäväksi tai antaa sukulaisille tai tuttaville. 

 Mietitkö sinä vaatteidesi alkuperää ennen kuin ostat ne? Vaatteiden valmistus menetelmä ei ole tiedossa niin monella ihmisellä kuin sen pitäisi ja se on huono asia, sillä jokaisen pitäisi tietää miten ja mistä heidän käyttämänsä ja päivittäin yllä pitämänsä vaatteet on valmistettu. Samoin myös missä ja ketkä sinun kaupastasi muutamalla eurolla ostamaasi t-paitaa ovat valmistaneet ja millaisella palkalla.  

Vaatteet valmistetaan yleensä tehtaissa kehitysmaissa, jotka rikkaat ulkomaalaiset tehtaiden omistajat ovat sinne sijoittaneet halvan työvoiman ja hyvän voiton perässä. Vaatteiden valmistajat ovat usein köyhissä maissa asuvia tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät elättää itsensä ja perheensä. Heidän tekemä työ on kuitenkin yleensä erittäin raskasta ja fyysistä, tai ainakin siltä vaikutti katsoessani verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa puhumattakaan kuumassa auringon paahteessa, mutaisilla pelloilla tai myrkyllisten kemikaalien kanssa työskentelystä monia tunteja.  Suojavarusteisiin eikä työturvallisuuteen niinkään panosteta, jos panostetaan lainkaan. Päivän palkka saattaa liikkua muutamissa euroissa. Naiset saattavat saada vielä vähemmän palkkaa kuin miehet, koska ajatellaan heidän olevan vahvempia ja jaksavan paremmin kuin naiset. Se on kuitenkin outoa ja minusta todella epäreilua, sillä naiset ja miehet tekevät kuitenkin samaa työtä yhtä paljon. 

Saatat nähdä kaduilla ihmisillä samanlaisia vaatteita tai muita asusteita. Se johtuu siitä, että monet haluavat pukeutua muodin ja trendin mukaisesti. Ihmiset näkevät monilla muilla ihmisillä tiettyä vaatekappaletta, hekin haluavat omistaa sellaisen. Myös sosiaalinen media mainostaa uusia vaatteita lempi kaupastasi tai huomaat kaverin postaamassa kuvassa hienot uudet kengät ja sinäkin haluat ne. Tämän takia monilla on tarve haluta niin sanotusti kuulua joukkoon, jolloin pukeutumisesta tulee hankalaa paineen alla ja alkaa miettiä, mitä toiset miettivät itsestäsi tai vaatteistasi. Silloin moni ei uskalla olla enää oma itsensä ja pukeutua sen mukaan, miten itse haluaisi varsinkaan, jos on joutunut kiusatuksi vaatteidensa takia. Kiusaaminen on yleensäkin typerää, mutta vaatteiden takia se on vielä typerämpää, sillä ei kaikilla ole varaa yhtä hienoihin merkkivaatteisiin kuin muilla. Pukeutumalla pitäisi saada ilmaista itseäsi vapaasti ja näyttää sitä kautta kuka sinä olet. Jokaisella on oma tyyli ja jokainen haluaa pukeutua eri tavalla. Minusta kuitenkin tuntuu, että kauhean moni, minä mukaan lukien, ei ajattele vaatteita ostaessaan, mistä vaatteet on tehty tai muutenkaan niiden alkuperää. Moni ostaa vain sen mikä näyttää tai tuntuu kivalta, tai on nyt muodissa. 

Omasta mielestäni pukeutumisessa on tärkeää ilmaista itseään ja pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluaa. En kuitenkaan tarkoita, ettei muotia tai erilaisia trendejä saisi hyödyntää tai käyttää, sillä jokaisella on oma maku kaiken suhteen, myös vaatteiden. Itse ainakin pyrin käyttämään sellaisia vaatteita ja tekstiilejä, jotka tuntuvat mukavilta ja joista itse pidän sekä voisin käyttää mahdollisimman pitkään. En itsekkään vaatteita ostaessani mieti missä olosuhteissa ne ovat valmistettu, joten siinä olisi kyllä parannettavaa. Ostan vaatteeni yleensä kaupasta, joten voisin käydä enemmän kirpputoreilla ja hankkia ainakin osan niistä sieltä. Itse en kuitenkaan tee paljonkaan heräteostoksia, ja ainakin se on vähän positiivista. Kun minun vaatteeni jäävät pieniksi tai en käytä niitä enää, pistän ne kiertoon ja annan sellaiselle henkilölle, joka niitä voisi käyttää, esimerkiksi minun tapauksessani suurin osa vaatteistani menee pienemmille serkuilleni.  

Vaateteollisuus saastuttaa enemmän kuin rahtilaivat ja lentoliikenne yhteensä, ja se on todella paljon. Jos ihmiset pitäisivät vain pari kertaa enemmän pois heittämäänsä t-paitaa päällä, vaateteollisuuden päästöt laskisivat melkein puolella, ja se olisi suuri ero. Monet ihmiset heittävät hieman kulahtaneen tai sellaisen paidan, jossa on pieni reikä pois. Se on kuitenkin väärin ja materiaalien tuhlausta. Siitä voisi esimerkiksi tehdä rättejä. Myös sellaisia vaatteita, jotka ovat käyneet pieneksi tai yksinkertaisesti emme vain käytä niitä enää, heitetään pois. Vaikka ne voisi antaa jollekin, joka niitä käyttäisi, esimerkiksi tutuille tai kirpputorille. 

Vastuullinen kuluttaja hankkii vaatteensa kirpputoreilta tai jostakin muualta käytettynä. Hän miettii ennen ostohetkeä, onko se heräteostos vai ei. Hän lukee vaatteen materiaalin ja missä tuote on valmistettu. Koska kaupassa ollessa et saa välttämättä tietää puoliakaan vaatteen tuotannosta, on hyvä tietää ja perehtyä asiaan jo aikaisemmin. Myös tuotemerkeistä saat enemmän tietoa. Vastuullinen kuluttaja käyttää vaatteita pitkään eikä heitä niitä roskiin vaan kierrättää ne, vaikka kirpputorilla. 

Verta, hikeä ja t-paitoja –sarja sai minut ajattelemaan vaateteollisuuden tuotteiden alkuperää. Suosittelen kovasti katsomaan kyseistä sarjaa, sillä siitä oppii paljon uutta. Mielestäni vaatteiden valmistukseen pitäisi puuttua. Huonoihin työolosuhteisiin pitäisi saada muutos, samoin työmäärään ja varsinkin palkkaan. Ihmisten pitäisi myös alkaa miettiä vaatteidensa alkuperää ja tuotantoa. Ei vain muiden vaan myös minun. 

VAATETEOLLISUUDEN MONET KASVOT 

Vaateteollisuuden alkulähteet löytyvät Myanmarista eli entisestä Burmasta, joka sijaitsee Kaakkois-Aasiassa. Maassa asuu yli 50 miljoonaa ihmistä, joista kolmannes asuu köyhyydessä. Myanmaria hallitsi pitkään sotilashallinto. Viime vuosina Myanmar on ollut otsikoissa ihmisoikeusrikkomuksista ja pakolaisista. 

Vaatteita valmistetaan puuvillasta, jota kerätään pelloilta käsin tai koneella. Sen jälkeen puuvilla karstataan, kehrätään langaksi ja lanka värjätään. Sitten lanka kudotaan tai neulotaan kankaaksi ja kankaasta ommellaan vaate. 

Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista. Sen ympäristövaikutukset syntyvät mm. puuvillan viljelystä, kuljetusten aiheuttamista päästöistä sekä vaatteiden värjäämisestä ja muiden kemikaalien käytöstä. Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin maailman lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä.  

Suuri osa vaateteollisuudesta on nykyään siirretty kehitysmaihin, joissa ympäristöasiat ovat vielä täysin alkutekijöissään. Monet tekstiilitehtaat laskevat jätevetensä suoraan luontoon. Esimerkiksi Bangladeshin tekstiiliteollisuusalueilla jokien vesien väri vaihtelee sen mukaan, minkä väriset vaatteet ovat värjäysvuorossa minäkin päivänä. Vesi voi olla esimerkiksi mustaa tai punaista. Tekstiiliteollisuuden jätevesiä päätyy vesistöihin miljoonia litroja joka päivä, eikä useimmilla mailla ole varaa puhdistaa vettä. Jos jätevesiä ei puhdisteta, ne saastuttavat ympäristön ja vaikuttavat laajasti ihmisiin, eläimiin ja luontoon. Pahimmassa tapauksessa jätevedet saastuttavat ympäristön täysin elinkelvottomaksi. 

Vaatteet valmistetaan vaatetehtaissa, joissa on suuria tehdassaleja. Tehdassalien ilma on täynnä puuvillasta irtoavaa pientä kuitua, joka ei tee hyvää ompelijoiden keuhkoille. Suurin osa vaatetehtaiden ompelijoista on naisia. Työtahti tehtaissa on kova ja lämpötila korkea. Tehdassaleissa ei ole tuulettimia eikä ilmastointilaitteita. Työolosuhteet ovat siis todella epäinhimilliset. 

Palkat vaatetehtaissa ovat todella huonot, eikä palkka riitä elämiseen. Esimerkiksi Bangladeshissa palkka on vain vaivaiset 50 euroa kuukaudessa. Suomessa tuolla rahasummalla saa esimerkiksi yhden parin lenkkareita. Bangladeshissa vaatetyöläiset ovat vaatineet noin kolme kertaa suurempaa palkkaa, jotta se riittäisi elämiseen. Maassa on ollut mielenosoituksia, joissa kansalaisjärjestöt ja kansainväliset vaatefirmat ovat vaatineet palkkojen korotuksia. 

Työpäivät vaatetehtaissa ovat hyvin pitkiä ja raskaita. Yleensä ne ovat 12-tuntisia, ja työtä tehdään jopa seitsemän päivää viikossa. Työtahti on jopa niin kiireinen, etteivät työntekijät edes ehdi juoda vettä tai käydä vessassa. Työtahti on siis todella epäinhimillinen, eikä työntekijöille jää vapaa-aikaa ollenkaan!  

Joskus aikojen alussa pukeutumisen tarkoitus oli suojata ihmisvartaloa. Nykyisin pukeutuminen on tärkeää siksi, että halutaan näyttää kauniilta ja viestiä itsestään ulospäin muille ihmisille. Erityisen tärkeää pukeutuminen on nuorille, jotka vielä etsivät ja muokkaavat omaa identiteettiään. Nuoret haluavat olla muodikkaita ja seurata pukeutumisessaan muotia. Nuorista vaate- ja muotiteollisuus on löytänyt tärkeimmän ja arvokkaimman kohderyhmänsä.  

Vaate- ja muotiteollisuus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Vaatteiden myynti maailmassa on kaksinkertaistunut ja samaan aikaan vaatteen käyttökerrat ovat pienentyneet. Näin muoti on muuttunut pikamuodiksi eli vaate heitetään pois alle vuoden kuluessa sen ostamisesta. Tämä on suoranaista raaka-aineiden ja materiaalien tuhlausta. Vaateteollisuus ja vaatteiden kulutus on muuttunut niin paljon, ettei monikaan ole enää pysähtynyt miettimään tämän kasvavan kulutuksen seurauksia ympäristölle. Vasta viime aikoina on herätty siihen, että luonto ja ympäristö eivät kestä tätä loputtomiin. 

Mielestäni pukeutumisessa on tärkeää, että uskaltaa pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joista itse pitää, ja joissa tuntee olonsa mukavaksi. On tärkeää, että uskaltaa olla oma itsensä ja kokeilla myös rohkeasti uusia tyylejä. Pidän itse mukavista ja rennoista vaatteista. Puen kouluun yleensä farkut ja jonkun kivan paidan tai hupparin. Kotona olen mielelläni t-paidassa ja collegehousuissa. 

Vaatteiden ostamisessa kannattaa olla vastuullinen kuluttaja eli harkita tarkkaan, mitä vaatteita oikeasti tarvitsee, ja ostaa vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti käyttää. Ei kannata ostaa mitään turhaa ja ylimääräistä. Myöskään muotia ei kannata ostaa, koska se on lyhytaikaista vaan kannattaa ostaa ajattomia vaatteita, jotka eivät mene pois muodista ja kestävät aikaa. Vastuullista on myös suosia eettisen sertifikaatin tai ympäristömerkin omaavia vaatteita. Yleensä halpavaatteita ei kannata ostaa vaan kannattaa valita ehkä se hiukan kalliimpi vaate, joka on kestävämpi ja pitkäikäisempi. Jos vaatteeseen tulee reikä tai joku sauma ratkeaa, sitä ei kannata heittää pois, vaan sen voi korjata itse tai korjauttaa ompelimossa. Vaatteita pitää myös huoltaa ja hoitaa ohjeiden mukaan, jolloin niitten käyttöikä pitenee. Vaatteita voi myös vuokrata tai lainata joltain tutulta, jos on esimerkiksi jotkut juhlat tulossa. Myös kirpputoreja kannattaa kierrellä, koska sieltä voi löytää monenlaisia vaateaarteita, jopa aivan uusia ja käyttämättömiä vaatteita.  

Itse ostan vaatteita vain silloin kun oikeasti tarvitsen. Ostan sellaisia vaatteita, joissa viihdyn ja joita oikeasti käytän. En heitä vaatteita koskaan roskiin, paitsi ehkä rikkinäisiä sukkia. Tarpeettomat ja pieneksi jääneet vaatteet myyn kirpputorilla tai netissä tai vien vaatekierrätykseen. Kierrätys kannattaa! 

Lähteet: 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/10/suomalaisvaatteita-valmistetaan-yha-epainhimillisissa-oloissa 

http://kulutus.fi/artikkelit/puuvillan-tie-vaatteeksi/ 

https://areena.yle.fi/1-50183631 (Verta, hikeä ja T-paitoja, jakso 1) 

https://www.maailma.net/uutiset/bangladesh-nostaa-vaatetyolaisten-minimipalkkaa-50-prosenttia-ei-riita-tyontekijoille 

https://blog.netflea.com/2019/04/15/pikamuoti-tuhoaa-ymparistomme-vaatteiden-kierratys-on-todellinen-ekoteko/ 

Kirjoittajina kaksi yhteiskoulun kahdeksasluokkalaista

Aatteita vaatteista -juttusarja osa 1/3

Vaatteet on mun aatteet, sanotaan. Mitä pukeutuminen meille ihmisille merkitsee ja millainen teollisuudenala vaateteollisuus maailmassa on? Miten vaatteita tehdään, käytetään ja kierrätetään? Näitä seikkoja pohtivat kahdeksasluokkalaiset huhtikuussa pohtivissa esseissään. Tässä juttusarjassa pääset lukemaan kuusi oppilaiden kirjoittamaa esseetä.

Tiedämmekö oikeasti vaatteista yhtään mitään? 

Vaatteet ovat suuri osa meidän elämästämme. Ne kertovat ihmisen tyylistä ja voivat kertoa myös ihmisen elämästä, onko hän rikas, köyhä tai siltä väliltä. Ostamme niitä tosi paljon, myös sellaisia mitä emme ikinä käyttäisi. Suurempi osa maapallonväestöstä ei kuitenkaan mieti ikinä, mistä vaatteet ovat peräisin, miten niitä tehdään ja millaiset olosuhteet ovat vaatteiden tekijöillä.  

Vaatteita tehdään maissa, jossa niiden tuotanto on halpaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Bangladesh, Kiina ja Intia. Vaatteita tehdään esimerkiksi Bangladeshissa käsin. Joitain teknologisia välineitä saattaa olla, mutta esimerkiksi puuviljan kerääminen tehdään käsin kuuman auringon alla. Vaatteiden tekeminen vie hyvin kauan aikaa, varsinkin kun ei ole paljon mitään teknologisia välineitä. 

Vaatteiden halpatuotannon kääntöpuolena ovat muun muassa eettiset ongelmat. Niitä ovat esimerkiksi työntekijöiden alhainen palkka ja epäinhimilliset työolot. Työntekijät joutuvat tekemään joissain tehtaissa työtä ilman taukoja, että saisivat päivän tavoitteet tehtyä. Virallinen viikkotyöaika työntekijöillä ylittyy useilla tunneilla ja myös kohtuuttomat työtavoitteet pakottavat työntekijöitä tekemään ylimääräistä työtä ilman korvausta. Monissa tehtaissa käytetään lapsityövoimaa, mutta se tieto ei melkeinpä koskaan pääse meidän tiedoksemme. 

Uskoisin, että suurempi osa maailman väestöstä haluaisi ihmisten käyttävän luonnonmukaisia vaatteita. Luonnonmukaisia vaatteita on tehty paljon ja eri tyylejä varten myös, sillä silloin erilaisten tyylien ihmiset voivat myös käyttää luonnonmukaisia vaatteita. Suuremmaksi osaksi nuoret ja nuoret aikuiset haluavat käyttää luonnonmukaisia vaatteita. Se ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista, koska kaikilla ei ole varaa niihin, sillä ne maksavat paljon. Monien tavoite pukeutumisessa luultavastikin on tyylinsä esittäminen, mutta myös tietäminen, että se on maapallolle hyvä eikä haitallinen. 

Muoti muuttuu, mutta tyyli pysyy. Muoti ei koskaan ole tässä ja nyt, vaan se on aina menossa tai tulossa. Muoti vaikuttaa esimerkiksi monen nuoren elämää. Nuoruudessa etsitään usein omaa tyyliään, mutta jos sitä ei ole vielä löytänyt, niin usein nuoret pukeutuvat muodin mukaisesti sulautuakseen joukkoon. Ylipäätään muoti voi vaikuttaa hyvin suuresti ihmisen elämään, sillä kaikki eivät uskalla näyttäytyä oman tyylinsä mukaisesti julkisilla paikoilla. Joten muoti auttaa näitä ihmisiä pukeutumaan sillein, että heidän ei tarvitse pelätä tullakseen tuomituksi. 

Vaatteita on tehty nyt vuosien aikana luonnonmukaisiksi, sillä silloin ne eivät olisi niin haitallisia maapallollemme. Kuitenkin ihmiset saattavat ostaa aivan liikaa vaatteita, mikä on haitallista maapallollemme, koska silloin vaatteita täytyy kuitenkin tehdä lisää. Väliä ei ole sillä, onko vaate luonnonmukainen tai ei, vaan väliä on sillä, kuinka paljon ostaa niitä vaatteita. Hyvä asia on, että ihmiset kuitenkin kierrättävät vaatteita, mitä he eivät tarvitse. Monia vaatteita lähetetään esimerkiksi Afrikkaan, mikä on tosi hyvä juttu, koska heillä ei ole niin hyvät oltavat kuin meillä. 

Minä itse en usein osta mitään turhia, koska vaatteet maksavat aivan liikaa enkä halua kuluttaa rahaani sellaiseen, mitä en tarvitse. Ostan usein vaan niitä vaatteita mitä oikeasti tarvitsen. Perheeni kierrättää vaatteet, joita emme enää käytä. Jotkut vaatteet annamme kavereillemme, sillä silloin heidän ei tarvitse kuluttaa rahaa vaatteisiin. Silloin myös autamme vaatteiden tekijöitä, että heidän ei tarvitsi tehdä niin paljon töitä. Pienikin apu on jo todella iso asia heille. 

Minusta pukeutumisessa tärkeintä on se, tykkäätkö sinä itse siitä. Pukeutumisen idea ei ole sulautua joukkoon, vaan olla oma itsensä. Kuitenkin se on hankalaa monelle, myöskin minulle. Kun pukeutuu tai etsii tyyliänsä ei kannata ikinä kuunnella muiden mielipidettä, vaan kuuntele omaa mielipidettä. Jos pitää jostain tyylistä, niin pukeutuu sen mukaisesti, eikä siihen tyyliin mihin kaverit pukeutuvat. Olen hyvin ylpeä heistä, ketkä uskaltavat pukeutua tyyliin, mitä he rakastavat. Kunnioitan heitä todella paljon, saan heistä inspiraatiota ja silloin uskallan pukeutua, niin miten haluan. 

Minun mielestäni vastuullinen kuluttaja ostaa vaan sellaisia vaatteita, mitä he tarvitsevat. He eivät osta turhia vaatteita. Jos jokin vaate on heille pieni tai he eivät käytä sitä enää, he kierrättävät vaatteensa. he eivät heitä vaatteita roskiin, vaan kierrättävät ne. Vastuullinen kuluttaja tietää, mistä heidän vaatteensa ovat kotoisin, mistä ne on tehty ja ovatko ne haitallisia maapallolle.

Yle Areena: Verta, hikeä ja T-paitoja -dokumenttisarja

https://kestavamuoti.wordpress.com/vaatteiden-tuottaminen/ 

https://pukeutumisopas.com/tyyli-ja-pukeutuminen/ 

                                                               Pikamuodin nurja puoli 

Käytämme vaatteitamme yhä vähemmän ja ostamme yleisesti ns. Huonoja vaatteita. Huonoilla vaatteilla tarkoitan vaatteita, jotka on tuotettu ja valmistettu epäeettisesti. “Huonojen vaatteiden” tekijöille on myös luultavasti maksettu kovasta työstään todella vähän. Naiset saattavat saada vähemmän palkkaa, kuin miehet, vaikka tekisivätkin kovimman työn. Mutta onneksi on myös olemassa vaatetehtaita, jotka valmistavat vaatteita luontoystävällisesti ja ekoloogisesti.  

Vaatteita tehdään Aasian eri osissa ja joissakin Afrikan maissa. Vaatteiden matka on pitkä ja vaikea. Ihmiset tekevät töitä todella pienellä palkalla ja jopa lapset ovat töissä vaatetehtailla. Esimerkiksi puuvillan viljely on maapalloa kuluttaa monin tavoin. Sen viljely vaatii järkyttäviä määriä vettä ja lisäksi puuvilla on todella herkkä tuholaisille. Puuvillaa kerätään, pöyhitään, kuivatetaan, tehdään villaksi ja kankaaksi ja ommellaan vaatteiksi. Sen matka vaatteeksi on pitkä ja kuluttava. Lisäksi esimerkiksi nahkaa käsitellään vahvoilla kemikaaleilla, jotka ovat haitaksi työntekijöille ja luonnolle. Kuten sanoin myös lapsia työskentelee tehtaissa, jotta perheet saisivat rahaa. Naiset tekevät varsinkin ompelimoissa rankinta työtä, mutta miehet saavat silti isompaa palkkaa.  

Luultavasti, jos nuorilta kysyttäisiin, että haluaisivatko he olla muodin mukana ja käyttää “parempia vaatteita” vastaus olisi: kyllä. Luonnollisemmat vaatteet eivät kuitenkaan ole välttämättä muodikkaimpia ja, jos ovat ne saattavat olla liian kalliita. Pikamuoti on halpaa, mutta ei kestä kauaa, kun taas kestävämmät vaatteet ovat ekologisempia ja kestävät pidempää, mutta luonnollisesti tästä joutuu maksamaan enemmän. Itse voi päättää kumpi on parempi.  

Ihanteellisesti ihmiset pukeutuisivat paremmin tuotettuihin vaatteisiin ja veisivät vanhat kuluneet tai rikkinäiset vaatteet kierrätykseen. Tämä ihanne ei kuitenkaan suurimmaksi osaksi toteudu, mutta miksi. Suurin osa ihmisistä ovat liian laiskoja ottamaan selvää jokaisen vaatteen alkuperästä. Lisäksi, että olemme laskoja, yritykset eivät halua jakaa tätä tietoa, suojatakseen jatkuvan myynnin. Siksi se on kuluttajan vastuulla. Vaateiden keräys astioita on yleensä kierrätyskeskuksissa yms, “se on niin kaukana”, saattaa olla ajatusmalli. Kun ihmiset heittävät vaatteita roskiin, syntyy vaatehävikkiä, jota on vaikea erotella vaikkapa kierrätyskeskuksissa.  

Muoti. Se saattaa muuttaa varsinkin nuorten suhtautumista vaatteisiin. Muoti ei seuraa maapallon tilannetta, eikä ota huomioon välttämättä vaatteen alkuperää. Todella nuoret saattavat seurata muotia esimerkiksi bloggaajien kautta ja ihannoida heitä. Näin saattaa herätä vääristynyt kuva siitä, millaisiin vaatteisiin pitää pukeutua, jotta näyttää kauniilta/komealta. Muoti ei ole aina myöskään paha asia, vaan se voi kannustaa nuoria löytämään oma tyylinsä tai hankkimaan mielummin ekologisempia vaatteita. Muoti muuttuu koko ajan eri suuntiin, joten joskus se on ystävällisempää luonnolle ja joskus haitallisempaa.  

Vastuullinen kuluttaja siis tarkkailee ennen vaatteen ostamista markkinoita ja ostaa parhaan mahdollisen vaatteen, joka on luontoystävällinen, kestävä ja mukava/omanlainen. Tarkistaa vaatteen alkuperän, työ vaiheet ja eettisyyden. Käyttää vaatetta pitkään, kunnes siitä tulee käyttökelvoton. Lopuksi vie vaatteen kierrätykseen. Jos kuluttaja kyllästyy vaatteeseen ennen sen rikkoutumista, hän vie vaatteen vaikkapa kirpputorille tai vaatekeräyksiin, joissa kerätään vaatteita vähävaraisille. On tärkeää muistaa, että vaikka käyttäisimme yhtä paitaa 100 kertaa vuodessa, se on silti kaapissa 265 päivää.  

Itse olen pikamuodin kuluttaja. Tiedotan hyvin eri yritysten tavoitteen vain myydä mahdollisimman paljon pikamuotia kuluttajille, enkä edes tiedä tarkkaa syytä, miksi en kiinnitä siihen huomiota. Ekologisemmat vaatteet ovat kalliimpia, eikä niihin siksi ole aina rahaa, mutta jos minulla olisi enemmän rahaa, varmasti suosisin enemmän “parempia vaatteita”. Useammat vaatekaupat tuovat liikkeisiinsä vaihtoehtoja eli paremmin tuotettuja vaatteita. Näin ihmiset saadaan hereille vaatteiden tuotannosta. Omistan muutamia luonnolle parempia vaatteita ja huomaan niiden eron. Pikamuodin kangas ei ole niin hyvän tuntuista tai kestävää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuluttajia voidaan myös huijata, jotta vaatteita saataisiin myytyä paremmin.  

Pikamuoti on nopeaa ja halpaa, mutta huonoksi ympäristölle. Paremmin tuotetut vaatteet maksavat enemmän, mutta kestävät pidempään. Valinta on kuluttaja. Mutta koskaan ei voi 100% luottaa siihen, mitä kaupan omistaja sanoo.  

Lähde: Ylen dokumenttisarja Verta, hikeä ja T-paitoja.

Kirjoittajina kaksi yhteiskoulun kahdeksasluokkalaista