Vaateteollisuuden oikea hinta
Pikamuoti on yleistä ja nopeaa muotia. Sitä tuotetaan monia tuhansia kappaleita päivässä ja sitä kulutetaan paljon. Mutta mitä se tekee luonnolle?
Pikamuotia valmistetaan monissa Aasian maissa, jotka ovat usein köyhiä. Vaatteita tehdään todella nopeasti, eivätkä palkat ole kummoiset. Myanmar on hyvä esimerkki palkkojen alhaisuudesta. Ihmisille ei makseta tarpeeksi palkkaa elämiseen, vaikka he tekevät paljon töitä. Työpaikat ovat likaiset eikä työturvallisuus ole kohdillaan. Työntekijät käsittelevät myrkyllisiä kemikaaleja eikä heillä ole suojavarusteita.
Pukeutumiseen liittyy usein monia ihanteita ja tavoitteita. Jotkut haluavat jäljitellä suosikkiartistinsa tyyliä, toiset taas haluavat ilmaista itseään pukeutumisellaan. Joillekin pukeutuminen voi tuottaa paineita, toisia saatetaan syrjiä vaatteiden takia. Useilla yhtyeillä tai somevaikuttajilla on oma vaatemallisto. Ihmiset ostavat vaatteita ja ilmaisevat siten seuraavansa kyseistä yhtyettä tai somevaikuttajaa.
Muoti voi vaikuttaa ihmisten pukeutumiseen paljon. Esimerkiksi 90-luvulla leveät housut ja pitkä tukka olivat muotia miehillä ja moni mies pukeutui muodin mukaan. Jos monet ihmiset pukeutuvat esimerkiksi tiettyihin kenkiin, puhutaan massasta. Monet menevät muodin mukana ja syitä siihen voi olla monia. Nykyään esimerkiksi housut, joissa on taskut reisien kohdalla ovat muotia.
Pikamuoti saastuttaa paljon. Köyhissä maissa valmistettujen vaatteiden ympäristöhaitat ovat todella vakavat. Kankaiden värjäämiseen käytetyt kemikaalit päätyvät lähivesistöihin, eikä veden puhdistus ole kovinkaan yleistä. Pikamuoti on yleensä todella lyhytkestoista. Kestävyyteen vaikuttaa tuoton nopeus. Vaate ei kestä pitkään ja kun se menee rikki, ihmiset eivät kierrätä sitä välttämättä oikein. Jos vaate on ehjä, mutta tarpeeton, sen voi myydä kirpputorilla tai antaa eteenpäin. Tämä ei koske vain pikamuotia vaan kaikkia vaatteita.
Itse en ole ottanut pikamuodista niin paljoa selvää, mutta olen varmasti sitä käyttänyt ja ostanut sitä. Kuitenkin tykkään enemmän kestävistä ja pitkäikäisistä vaatteista ja käytän ne loppuun asti. Minulla ei ole paljon erilaisia vaatteita, vaan saatan käyttää samoja housuja kaksikin viikkoa putkeen, elleivät ne ole älyttömän likaiset. Rikkinäiset tai kulahtaneet vaatteet viemme mökille ja käytämme siellä loppuun töissä tai olovaatteina. Suurin osa lapsuuteni vaatteista on peräisin sukulaisilta ja tuttavilta, joille vaatteet ovat jääneet pieniksi. Monet minun käyttämät vaatteet menevät pikkuveljelleni, joka käyttää ne loppuun.
Minusta pukeutumisessa on tärkeää se, että vaatteet tuntuvat mukavilta, eivätkä hierrä. Oman tyylin seuraaminen on myös tärkeää. Vaateiden pitää tuntua oman tyylisiltä. Pukeutumisen ei pidä ahdistaa eikä pelottaa.
Vastuullinen kuluttaja hankkii uuden vaatteen sijasta käytetyn ja kierrättää myös omia vaatteitaan. Vastuullinen kuluttaja ei osta vaatetta, jos ei sitä tarvitse. Hän ostaa tarpeeseen ja kuluttaa vaatteen loppuun asti. Jos vastuullinen kuluttaja haluaa jostain vaatteestaan eroon, hän vie sen kirpputorille myytäväksi tai antaa sukulaisille tai tuttaville.
Mietitkö sinä vaatteidesi alkuperää ennen kuin ostat ne? Vaatteiden valmistus menetelmä ei ole tiedossa niin monella ihmisellä kuin sen pitäisi ja se on huono asia, sillä jokaisen pitäisi tietää miten ja mistä heidän käyttämänsä ja päivittäin yllä pitämänsä vaatteet on valmistettu. Samoin myös missä ja ketkä sinun kaupastasi muutamalla eurolla ostamaasi t-paitaa ovat valmistaneet ja millaisella palkalla.
Vaatteet valmistetaan yleensä tehtaissa kehitysmaissa, jotka rikkaat ulkomaalaiset tehtaiden omistajat ovat sinne sijoittaneet halvan työvoiman ja hyvän voiton perässä. Vaatteiden valmistajat ovat usein köyhissä maissa asuvia tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät elättää itsensä ja perheensä. Heidän tekemä työ on kuitenkin yleensä erittäin raskasta ja fyysistä, tai ainakin siltä vaikutti katsoessani verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa puhumattakaan kuumassa auringon paahteessa, mutaisilla pelloilla tai myrkyllisten kemikaalien kanssa työskentelystä monia tunteja. Suojavarusteisiin eikä työturvallisuuteen niinkään panosteta, jos panostetaan lainkaan. Päivän palkka saattaa liikkua muutamissa euroissa. Naiset saattavat saada vielä vähemmän palkkaa kuin miehet, koska ajatellaan heidän olevan vahvempia ja jaksavan paremmin kuin naiset. Se on kuitenkin outoa ja minusta todella epäreilua, sillä naiset ja miehet tekevät kuitenkin samaa työtä yhtä paljon.
Saatat nähdä kaduilla ihmisillä samanlaisia vaatteita tai muita asusteita. Se johtuu siitä, että monet haluavat pukeutua muodin ja trendin mukaisesti. Ihmiset näkevät monilla muilla ihmisillä tiettyä vaatekappaletta, hekin haluavat omistaa sellaisen. Myös sosiaalinen media mainostaa uusia vaatteita lempi kaupastasi tai huomaat kaverin postaamassa kuvassa hienot uudet kengät ja sinäkin haluat ne. Tämän takia monilla on tarve haluta niin sanotusti kuulua joukkoon, jolloin pukeutumisesta tulee hankalaa paineen alla ja alkaa miettiä, mitä toiset miettivät itsestäsi tai vaatteistasi. Silloin moni ei uskalla olla enää oma itsensä ja pukeutua sen mukaan, miten itse haluaisi varsinkaan, jos on joutunut kiusatuksi vaatteidensa takia. Kiusaaminen on yleensäkin typerää, mutta vaatteiden takia se on vielä typerämpää, sillä ei kaikilla ole varaa yhtä hienoihin merkkivaatteisiin kuin muilla. Pukeutumalla pitäisi saada ilmaista itseäsi vapaasti ja näyttää sitä kautta kuka sinä olet. Jokaisella on oma tyyli ja jokainen haluaa pukeutua eri tavalla. Minusta kuitenkin tuntuu, että kauhean moni, minä mukaan lukien, ei ajattele vaatteita ostaessaan, mistä vaatteet on tehty tai muutenkaan niiden alkuperää. Moni ostaa vain sen mikä näyttää tai tuntuu kivalta, tai on nyt muodissa.
Omasta mielestäni pukeutumisessa on tärkeää ilmaista itseään ja pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluaa. En kuitenkaan tarkoita, ettei muotia tai erilaisia trendejä saisi hyödyntää tai käyttää, sillä jokaisella on oma maku kaiken suhteen, myös vaatteiden. Itse ainakin pyrin käyttämään sellaisia vaatteita ja tekstiilejä, jotka tuntuvat mukavilta ja joista itse pidän sekä voisin käyttää mahdollisimman pitkään. En itsekkään vaatteita ostaessani mieti missä olosuhteissa ne ovat valmistettu, joten siinä olisi kyllä parannettavaa. Ostan vaatteeni yleensä kaupasta, joten voisin käydä enemmän kirpputoreilla ja hankkia ainakin osan niistä sieltä. Itse en kuitenkaan tee paljonkaan heräteostoksia, ja ainakin se on vähän positiivista. Kun minun vaatteeni jäävät pieniksi tai en käytä niitä enää, pistän ne kiertoon ja annan sellaiselle henkilölle, joka niitä voisi käyttää, esimerkiksi minun tapauksessani suurin osa vaatteistani menee pienemmille serkuilleni.
Vaateteollisuus saastuttaa enemmän kuin rahtilaivat ja lentoliikenne yhteensä, ja se on todella paljon. Jos ihmiset pitäisivät vain pari kertaa enemmän pois heittämäänsä t-paitaa päällä, vaateteollisuuden päästöt laskisivat melkein puolella, ja se olisi suuri ero. Monet ihmiset heittävät hieman kulahtaneen tai sellaisen paidan, jossa on pieni reikä pois. Se on kuitenkin väärin ja materiaalien tuhlausta. Siitä voisi esimerkiksi tehdä rättejä. Myös sellaisia vaatteita, jotka ovat käyneet pieneksi tai yksinkertaisesti emme vain käytä niitä enää, heitetään pois. Vaikka ne voisi antaa jollekin, joka niitä käyttäisi, esimerkiksi tutuille tai kirpputorille.
Vastuullinen kuluttaja hankkii vaatteensa kirpputoreilta tai jostakin muualta käytettynä. Hän miettii ennen ostohetkeä, onko se heräteostos vai ei. Hän lukee vaatteen materiaalin ja missä tuote on valmistettu. Koska kaupassa ollessa et saa välttämättä tietää puoliakaan vaatteen tuotannosta, on hyvä tietää ja perehtyä asiaan jo aikaisemmin. Myös tuotemerkeistä saat enemmän tietoa. Vastuullinen kuluttaja käyttää vaatteita pitkään eikä heitä niitä roskiin vaan kierrättää ne, vaikka kirpputorilla.
Verta, hikeä ja t-paitoja –sarja sai minut ajattelemaan vaateteollisuuden tuotteiden alkuperää. Suosittelen kovasti katsomaan kyseistä sarjaa, sillä siitä oppii paljon uutta. Mielestäni vaatteiden valmistukseen pitäisi puuttua. Huonoihin työolosuhteisiin pitäisi saada muutos, samoin työmäärään ja varsinkin palkkaan. Ihmisten pitäisi myös alkaa miettiä vaatteidensa alkuperää ja tuotantoa. Ei vain muiden vaan myös minun.
VAATETEOLLISUUDEN MONET KASVOT
Vaateteollisuuden alkulähteet löytyvät Myanmarista eli entisestä Burmasta, joka sijaitsee Kaakkois-Aasiassa. Maassa asuu yli 50 miljoonaa ihmistä, joista kolmannes asuu köyhyydessä. Myanmaria hallitsi pitkään sotilashallinto. Viime vuosina Myanmar on ollut otsikoissa ihmisoikeusrikkomuksista ja pakolaisista.
Vaatteita valmistetaan puuvillasta, jota kerätään pelloilta käsin tai koneella. Sen jälkeen puuvilla karstataan, kehrätään langaksi ja lanka värjätään. Sitten lanka kudotaan tai neulotaan kankaaksi ja kankaasta ommellaan vaate.
Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista. Sen ympäristövaikutukset syntyvät mm. puuvillan viljelystä, kuljetusten aiheuttamista päästöistä sekä vaatteiden värjäämisestä ja muiden kemikaalien käytöstä. Vaateteollisuus tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin maailman lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä.
Suuri osa vaateteollisuudesta on nykyään siirretty kehitysmaihin, joissa ympäristöasiat ovat vielä täysin alkutekijöissään. Monet tekstiilitehtaat laskevat jätevetensä suoraan luontoon. Esimerkiksi Bangladeshin tekstiiliteollisuusalueilla jokien vesien väri vaihtelee sen mukaan, minkä väriset vaatteet ovat värjäysvuorossa minäkin päivänä. Vesi voi olla esimerkiksi mustaa tai punaista. Tekstiiliteollisuuden jätevesiä päätyy vesistöihin miljoonia litroja joka päivä, eikä useimmilla mailla ole varaa puhdistaa vettä. Jos jätevesiä ei puhdisteta, ne saastuttavat ympäristön ja vaikuttavat laajasti ihmisiin, eläimiin ja luontoon. Pahimmassa tapauksessa jätevedet saastuttavat ympäristön täysin elinkelvottomaksi.
Vaatteet valmistetaan vaatetehtaissa, joissa on suuria tehdassaleja. Tehdassalien ilma on täynnä puuvillasta irtoavaa pientä kuitua, joka ei tee hyvää ompelijoiden keuhkoille. Suurin osa vaatetehtaiden ompelijoista on naisia. Työtahti tehtaissa on kova ja lämpötila korkea. Tehdassaleissa ei ole tuulettimia eikä ilmastointilaitteita. Työolosuhteet ovat siis todella epäinhimilliset.
Palkat vaatetehtaissa ovat todella huonot, eikä palkka riitä elämiseen. Esimerkiksi Bangladeshissa palkka on vain vaivaiset 50 euroa kuukaudessa. Suomessa tuolla rahasummalla saa esimerkiksi yhden parin lenkkareita. Bangladeshissa vaatetyöläiset ovat vaatineet noin kolme kertaa suurempaa palkkaa, jotta se riittäisi elämiseen. Maassa on ollut mielenosoituksia, joissa kansalaisjärjestöt ja kansainväliset vaatefirmat ovat vaatineet palkkojen korotuksia.
Työpäivät vaatetehtaissa ovat hyvin pitkiä ja raskaita. Yleensä ne ovat 12-tuntisia, ja työtä tehdään jopa seitsemän päivää viikossa. Työtahti on jopa niin kiireinen, etteivät työntekijät edes ehdi juoda vettä tai käydä vessassa. Työtahti on siis todella epäinhimillinen, eikä työntekijöille jää vapaa-aikaa ollenkaan!
Joskus aikojen alussa pukeutumisen tarkoitus oli suojata ihmisvartaloa. Nykyisin pukeutuminen on tärkeää siksi, että halutaan näyttää kauniilta ja viestiä itsestään ulospäin muille ihmisille. Erityisen tärkeää pukeutuminen on nuorille, jotka vielä etsivät ja muokkaavat omaa identiteettiään. Nuoret haluavat olla muodikkaita ja seurata pukeutumisessaan muotia. Nuorista vaate- ja muotiteollisuus on löytänyt tärkeimmän ja arvokkaimman kohderyhmänsä.
Vaate- ja muotiteollisuus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Vaatteiden myynti maailmassa on kaksinkertaistunut ja samaan aikaan vaatteen käyttökerrat ovat pienentyneet. Näin muoti on muuttunut pikamuodiksi eli vaate heitetään pois alle vuoden kuluessa sen ostamisesta. Tämä on suoranaista raaka-aineiden ja materiaalien tuhlausta. Vaateteollisuus ja vaatteiden kulutus on muuttunut niin paljon, ettei monikaan ole enää pysähtynyt miettimään tämän kasvavan kulutuksen seurauksia ympäristölle. Vasta viime aikoina on herätty siihen, että luonto ja ympäristö eivät kestä tätä loputtomiin.
Mielestäni pukeutumisessa on tärkeää, että uskaltaa pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joista itse pitää, ja joissa tuntee olonsa mukavaksi. On tärkeää, että uskaltaa olla oma itsensä ja kokeilla myös rohkeasti uusia tyylejä. Pidän itse mukavista ja rennoista vaatteista. Puen kouluun yleensä farkut ja jonkun kivan paidan tai hupparin. Kotona olen mielelläni t-paidassa ja collegehousuissa.
Vaatteiden ostamisessa kannattaa olla vastuullinen kuluttaja eli harkita tarkkaan, mitä vaatteita oikeasti tarvitsee, ja ostaa vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti käyttää. Ei kannata ostaa mitään turhaa ja ylimääräistä. Myöskään muotia ei kannata ostaa, koska se on lyhytaikaista vaan kannattaa ostaa ajattomia vaatteita, jotka eivät mene pois muodista ja kestävät aikaa. Vastuullista on myös suosia eettisen sertifikaatin tai ympäristömerkin omaavia vaatteita. Yleensä halpavaatteita ei kannata ostaa vaan kannattaa valita ehkä se hiukan kalliimpi vaate, joka on kestävämpi ja pitkäikäisempi. Jos vaatteeseen tulee reikä tai joku sauma ratkeaa, sitä ei kannata heittää pois, vaan sen voi korjata itse tai korjauttaa ompelimossa. Vaatteita pitää myös huoltaa ja hoitaa ohjeiden mukaan, jolloin niitten käyttöikä pitenee. Vaatteita voi myös vuokrata tai lainata joltain tutulta, jos on esimerkiksi jotkut juhlat tulossa. Myös kirpputoreja kannattaa kierrellä, koska sieltä voi löytää monenlaisia vaateaarteita, jopa aivan uusia ja käyttämättömiä vaatteita.
Itse ostan vaatteita vain silloin kun oikeasti tarvitsen. Ostan sellaisia vaatteita, joissa viihdyn ja joita oikeasti käytän. En heitä vaatteita koskaan roskiin, paitsi ehkä rikkinäisiä sukkia. Tarpeettomat ja pieneksi jääneet vaatteet myyn kirpputorilla tai netissä tai vien vaatekierrätykseen. Kierrätys kannattaa!
Lähteet:
https://areena.yle.fi/1-50183631 (Verta, hikeä ja T-paitoja, jakso 1)
Kirjoittajina kaksi yhteiskoulun kahdeksasluokkalaista
