Vaatteet on mun aatteet, sanotaan. Mitä pukeutuminen meille ihmisille merkitsee ja millainen teollisuudenala vaateteollisuus maailmassa on? Miten vaatteita tehdään, käytetään ja kierrätetään? Näitä seikkoja pohtivat kahdeksasluokkalaiset huhtikuussa pohtivissa esseissään. Tässä juttusarjassa pääset lukemaan kuusi oppilaiden kirjoittamaa esseetä.
Tiedämmekö oikeasti vaatteista yhtään mitään?
Vaatteet ovat suuri osa meidän elämästämme. Ne kertovat ihmisen tyylistä ja voivat kertoa myös ihmisen elämästä, onko hän rikas, köyhä tai siltä väliltä. Ostamme niitä tosi paljon, myös sellaisia mitä emme ikinä käyttäisi. Suurempi osa maapallonväestöstä ei kuitenkaan mieti ikinä, mistä vaatteet ovat peräisin, miten niitä tehdään ja millaiset olosuhteet ovat vaatteiden tekijöillä.
Vaatteita tehdään maissa, jossa niiden tuotanto on halpaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Bangladesh, Kiina ja Intia. Vaatteita tehdään esimerkiksi Bangladeshissa käsin. Joitain teknologisia välineitä saattaa olla, mutta esimerkiksi puuviljan kerääminen tehdään käsin kuuman auringon alla. Vaatteiden tekeminen vie hyvin kauan aikaa, varsinkin kun ei ole paljon mitään teknologisia välineitä.
Vaatteiden halpatuotannon kääntöpuolena ovat muun muassa eettiset ongelmat. Niitä ovat esimerkiksi työntekijöiden alhainen palkka ja epäinhimilliset työolot. Työntekijät joutuvat tekemään joissain tehtaissa työtä ilman taukoja, että saisivat päivän tavoitteet tehtyä. Virallinen viikkotyöaika työntekijöillä ylittyy useilla tunneilla ja myös kohtuuttomat työtavoitteet pakottavat työntekijöitä tekemään ylimääräistä työtä ilman korvausta. Monissa tehtaissa käytetään lapsityövoimaa, mutta se tieto ei melkeinpä koskaan pääse meidän tiedoksemme.
Uskoisin, että suurempi osa maailman väestöstä haluaisi ihmisten käyttävän luonnonmukaisia vaatteita. Luonnonmukaisia vaatteita on tehty paljon ja eri tyylejä varten myös, sillä silloin erilaisten tyylien ihmiset voivat myös käyttää luonnonmukaisia vaatteita. Suuremmaksi osaksi nuoret ja nuoret aikuiset haluavat käyttää luonnonmukaisia vaatteita. Se ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista, koska kaikilla ei ole varaa niihin, sillä ne maksavat paljon. Monien tavoite pukeutumisessa luultavastikin on tyylinsä esittäminen, mutta myös tietäminen, että se on maapallolle hyvä eikä haitallinen.
Muoti muuttuu, mutta tyyli pysyy. Muoti ei koskaan ole tässä ja nyt, vaan se on aina menossa tai tulossa. Muoti vaikuttaa esimerkiksi monen nuoren elämää. Nuoruudessa etsitään usein omaa tyyliään, mutta jos sitä ei ole vielä löytänyt, niin usein nuoret pukeutuvat muodin mukaisesti sulautuakseen joukkoon. Ylipäätään muoti voi vaikuttaa hyvin suuresti ihmisen elämään, sillä kaikki eivät uskalla näyttäytyä oman tyylinsä mukaisesti julkisilla paikoilla. Joten muoti auttaa näitä ihmisiä pukeutumaan sillein, että heidän ei tarvitse pelätä tullakseen tuomituksi.
Vaatteita on tehty nyt vuosien aikana luonnonmukaisiksi, sillä silloin ne eivät olisi niin haitallisia maapallollemme. Kuitenkin ihmiset saattavat ostaa aivan liikaa vaatteita, mikä on haitallista maapallollemme, koska silloin vaatteita täytyy kuitenkin tehdä lisää. Väliä ei ole sillä, onko vaate luonnonmukainen tai ei, vaan väliä on sillä, kuinka paljon ostaa niitä vaatteita. Hyvä asia on, että ihmiset kuitenkin kierrättävät vaatteita, mitä he eivät tarvitse. Monia vaatteita lähetetään esimerkiksi Afrikkaan, mikä on tosi hyvä juttu, koska heillä ei ole niin hyvät oltavat kuin meillä.
Minä itse en usein osta mitään turhia, koska vaatteet maksavat aivan liikaa enkä halua kuluttaa rahaani sellaiseen, mitä en tarvitse. Ostan usein vaan niitä vaatteita mitä oikeasti tarvitsen. Perheeni kierrättää vaatteet, joita emme enää käytä. Jotkut vaatteet annamme kavereillemme, sillä silloin heidän ei tarvitse kuluttaa rahaa vaatteisiin. Silloin myös autamme vaatteiden tekijöitä, että heidän ei tarvitsi tehdä niin paljon töitä. Pienikin apu on jo todella iso asia heille.
Minusta pukeutumisessa tärkeintä on se, tykkäätkö sinä itse siitä. Pukeutumisen idea ei ole sulautua joukkoon, vaan olla oma itsensä. Kuitenkin se on hankalaa monelle, myöskin minulle. Kun pukeutuu tai etsii tyyliänsä ei kannata ikinä kuunnella muiden mielipidettä, vaan kuuntele omaa mielipidettä. Jos pitää jostain tyylistä, niin pukeutuu sen mukaisesti, eikä siihen tyyliin mihin kaverit pukeutuvat. Olen hyvin ylpeä heistä, ketkä uskaltavat pukeutua tyyliin, mitä he rakastavat. Kunnioitan heitä todella paljon, saan heistä inspiraatiota ja silloin uskallan pukeutua, niin miten haluan.
Minun mielestäni vastuullinen kuluttaja ostaa vaan sellaisia vaatteita, mitä he tarvitsevat. He eivät osta turhia vaatteita. Jos jokin vaate on heille pieni tai he eivät käytä sitä enää, he kierrättävät vaatteensa. he eivät heitä vaatteita roskiin, vaan kierrättävät ne. Vastuullinen kuluttaja tietää, mistä heidän vaatteensa ovat kotoisin, mistä ne on tehty ja ovatko ne haitallisia maapallolle.
Yle Areena: Verta, hikeä ja T-paitoja -dokumenttisarja
Pikamuodin nurja puoli
Käytämme vaatteitamme yhä vähemmän ja ostamme yleisesti ns. Huonoja vaatteita. Huonoilla vaatteilla tarkoitan vaatteita, jotka on tuotettu ja valmistettu epäeettisesti. “Huonojen vaatteiden” tekijöille on myös luultavasti maksettu kovasta työstään todella vähän. Naiset saattavat saada vähemmän palkkaa, kuin miehet, vaikka tekisivätkin kovimman työn. Mutta onneksi on myös olemassa vaatetehtaita, jotka valmistavat vaatteita luontoystävällisesti ja ekoloogisesti.
Vaatteita tehdään Aasian eri osissa ja joissakin Afrikan maissa. Vaatteiden matka on pitkä ja vaikea. Ihmiset tekevät töitä todella pienellä palkalla ja jopa lapset ovat töissä vaatetehtailla. Esimerkiksi puuvillan viljely on maapalloa kuluttaa monin tavoin. Sen viljely vaatii järkyttäviä määriä vettä ja lisäksi puuvilla on todella herkkä tuholaisille. Puuvillaa kerätään, pöyhitään, kuivatetaan, tehdään villaksi ja kankaaksi ja ommellaan vaatteiksi. Sen matka vaatteeksi on pitkä ja kuluttava. Lisäksi esimerkiksi nahkaa käsitellään vahvoilla kemikaaleilla, jotka ovat haitaksi työntekijöille ja luonnolle. Kuten sanoin myös lapsia työskentelee tehtaissa, jotta perheet saisivat rahaa. Naiset tekevät varsinkin ompelimoissa rankinta työtä, mutta miehet saavat silti isompaa palkkaa.
Luultavasti, jos nuorilta kysyttäisiin, että haluaisivatko he olla muodin mukana ja käyttää “parempia vaatteita” vastaus olisi: kyllä. Luonnollisemmat vaatteet eivät kuitenkaan ole välttämättä muodikkaimpia ja, jos ovat ne saattavat olla liian kalliita. Pikamuoti on halpaa, mutta ei kestä kauaa, kun taas kestävämmät vaatteet ovat ekologisempia ja kestävät pidempää, mutta luonnollisesti tästä joutuu maksamaan enemmän. Itse voi päättää kumpi on parempi.
Ihanteellisesti ihmiset pukeutuisivat paremmin tuotettuihin vaatteisiin ja veisivät vanhat kuluneet tai rikkinäiset vaatteet kierrätykseen. Tämä ihanne ei kuitenkaan suurimmaksi osaksi toteudu, mutta miksi. Suurin osa ihmisistä ovat liian laiskoja ottamaan selvää jokaisen vaatteen alkuperästä. Lisäksi, että olemme laskoja, yritykset eivät halua jakaa tätä tietoa, suojatakseen jatkuvan myynnin. Siksi se on kuluttajan vastuulla. Vaateiden keräys astioita on yleensä kierrätyskeskuksissa yms, “se on niin kaukana”, saattaa olla ajatusmalli. Kun ihmiset heittävät vaatteita roskiin, syntyy vaatehävikkiä, jota on vaikea erotella vaikkapa kierrätyskeskuksissa.
Muoti. Se saattaa muuttaa varsinkin nuorten suhtautumista vaatteisiin. Muoti ei seuraa maapallon tilannetta, eikä ota huomioon välttämättä vaatteen alkuperää. Todella nuoret saattavat seurata muotia esimerkiksi bloggaajien kautta ja ihannoida heitä. Näin saattaa herätä vääristynyt kuva siitä, millaisiin vaatteisiin pitää pukeutua, jotta näyttää kauniilta/komealta. Muoti ei ole aina myöskään paha asia, vaan se voi kannustaa nuoria löytämään oma tyylinsä tai hankkimaan mielummin ekologisempia vaatteita. Muoti muuttuu koko ajan eri suuntiin, joten joskus se on ystävällisempää luonnolle ja joskus haitallisempaa.
Vastuullinen kuluttaja siis tarkkailee ennen vaatteen ostamista markkinoita ja ostaa parhaan mahdollisen vaatteen, joka on luontoystävällinen, kestävä ja mukava/omanlainen. Tarkistaa vaatteen alkuperän, työ vaiheet ja eettisyyden. Käyttää vaatetta pitkään, kunnes siitä tulee käyttökelvoton. Lopuksi vie vaatteen kierrätykseen. Jos kuluttaja kyllästyy vaatteeseen ennen sen rikkoutumista, hän vie vaatteen vaikkapa kirpputorille tai vaatekeräyksiin, joissa kerätään vaatteita vähävaraisille. On tärkeää muistaa, että vaikka käyttäisimme yhtä paitaa 100 kertaa vuodessa, se on silti kaapissa 265 päivää.
Itse olen pikamuodin kuluttaja. Tiedotan hyvin eri yritysten tavoitteen vain myydä mahdollisimman paljon pikamuotia kuluttajille, enkä edes tiedä tarkkaa syytä, miksi en kiinnitä siihen huomiota. Ekologisemmat vaatteet ovat kalliimpia, eikä niihin siksi ole aina rahaa, mutta jos minulla olisi enemmän rahaa, varmasti suosisin enemmän “parempia vaatteita”. Useammat vaatekaupat tuovat liikkeisiinsä vaihtoehtoja eli paremmin tuotettuja vaatteita. Näin ihmiset saadaan hereille vaatteiden tuotannosta. Omistan muutamia luonnolle parempia vaatteita ja huomaan niiden eron. Pikamuodin kangas ei ole niin hyvän tuntuista tai kestävää. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuluttajia voidaan myös huijata, jotta vaatteita saataisiin myytyä paremmin.
Pikamuoti on nopeaa ja halpaa, mutta huonoksi ympäristölle. Paremmin tuotetut vaatteet maksavat enemmän, mutta kestävät pidempään. Valinta on kuluttaja. Mutta koskaan ei voi 100% luottaa siihen, mitä kaupan omistaja sanoo.
Lähde: Ylen dokumenttisarja Verta, hikeä ja T-paitoja.
Kirjoittajina kaksi yhteiskoulun kahdeksasluokkalaista
